Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Ei tehdä rekrytoinnista sokkoleikkiä – Häviäjiä voivat olla sekä Aino että Abdisahid

”Työmarkkinoiden arvojärjestyksessä huipulla on suomalaistaustainen nainen ja pohjimmaisena somalitaustainen mies (Yle.fi)" Tähän päätelmään on tullut tutkija Akhlaq Ahmed, joka selvitti Koneen säätiön rahoittamassa tutkimuksessa Suomen työmarkkinoilla piilevää syrjintää. Työpaikan ovi avautuu täällä varmimmin hakijalle, jolla on suomenkielinen nimi. Aina parempi jos on nainen. Ahmedin tutkimus on käynyt läpi vertaisarvioinnin, joten sitä voidaan pitää luotettavana. Tutkimuksellisesti se on kuitenkin pikemminkin käytännön koe kuin tieteellinen tutkimus. Vuosina 2016-2017 lähetettiin 5000 työhakemusta tekaistuilla nimillä. Kuvitteelliset työnhakijat jaettiin viiteen ryhmään: irakilaiset, somalialaiset, venäläiset, englantilaiset ja suomalaiset.Työhakemukset laadittiin niin, että kaikilla samaa tehtävää hakevilla oli sama Suomessa hankittu koulutus ja samanlainen työkokemus. Puolet tekaistuista henkilöistä oli miehiä, puolet naisia. Haastattelukutsuja olisi niin ollen pitänyt tulla tasaisesti jokaiseen ryhmään. Idea ei ollut uusi. Samalla kaavalla on tehty muitakin etnisten ryhmien syrjintää koskevia kokeita. Sekin on tiedetty, että nimillä on merkitystä. Nyt työnhakijat olivat keksittyjä, mutta työpaikat oikeita. Ne kaikki olivat avoinna työhallinnon verkkosivuilla, ja työtä oli tarjolla lähinnä ravintola-alalla, siivouksessa ja kaupan alalla matalan osaamis- ja palkkatason tehtävissä. Osoittautui, että suomalaisnimiset saivat ylivoimaisesti eniten haastattelukutsuja. Vähiten kutsuja saivat somalialais- ja irakilaistaustaiset työnhakijat. Aino pääsi haastatteluun, Abdisahid ei. Tutkimuseettisesti asetelma on hieman ongelmallinen. Tekaistut henkilöllisyydet eivät ole suoranaisesti tutkimusetiikan vastaisia, mutta saattavat jossain määrin lähetä sen rajoja. Toisaalta tarkoitushakuista ansojen virittelyä tutkimuksen kohteille ei voi pitää eettisesti kestävänä. Siitä ei tässä tietenkään ollut kyse. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että vaikka somalialaistaustaiset saivat muita vähemmän haastattelukutsuja, kuitenkin heistä 99 sai kutsun. Silloinko työnantajalle ilmoitettiin, että aprillia, ei tällaista ihmistä ole olemassakaan? Voi miettiä, miten hän jatkossa suhtautuu hakemuksiin. Yhdeksi ratkaisuksi nimen ja etnisen taustan perusteella tapahtuvaan syrjintään on ehdotettu anonyymia rekrytointia. Idea putkahtaa esiin silloin tällöin. Onhan sitä kokeiltukin esimerkiksi pääkaupunkiseudun kunnissa ja tiettävästi myös S-ryhmässä. Kokonaan anonyymi ei rekrytointi tietenkään voi olla, mutta nimettömyys saattaa nostaa vieraskielisen nimen omaavan haastatteluun. Työpaikkaa sekään ei takaa. On ehdotettu, että työhakemuksista peitettäisiin nimen lisäksi myös ikä ja sukupuoli. Kokeiltakoon sitäkin, kunhan muistetaan että rekrytointi on tärkeä osa yrityksen henkilöstöpolitiikkaa. Siitä ei pidä tehdä sokkoleikkiä. Suomessa työnhakijan yksityisyydensuoja on jo nyt yksi maailman vahvimpia. Mitä enemmän työnantajien tiedonsaannille työnhakijoista kasataan esteitä, sitä varmemmin he käyttävät rekrytoinnissa omia verkostojaan, tuttujaan ja tuttavien tuttuja. Häviäjiä voivat olla silloin sekä Aino että Abdisahid. Eeva-Leena Vaahtio Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori Eurajoen Luvialta.