Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Pesä-Veikot teki päätöksen, jota voi vain kunnioittaa

Urheilu herättää tunnetusti tunteita, ja niitä heräsi myös silloin, kun Ulvilan Pesä-Veikot tiedotti jättävänsä tämän vuoden Ykköspesis-kauden väliin. – Onkohan taustalla nyt jotain muuta? kysyi eräs kommentoija Satakunnan Kansan verkossa viitaten juttuun, jossa joukkueenjohtaja Jukka Suuriniemi perusteli, miksi seura päätöksensä teki. No, niin tai näin, eipä tällaiseen päätökseen voi suhtautua muuta kuin yhdellä ainoalla tavalla: kunnioituksella. Sitä saattaa helposti unohtaa, että elämme yhä edelleen Suomessa, jossa uusia koronavirustartuntoja kirjataan ylös päivittäin. Epidemia ei ole ohi eikä rokotetta ole ylipäänsä – on vain tulevaisuus, joka on melko lailla hämärän peitossa. Olisi uskomatonta ja varsinkin vastuutonta vaatia, että urheilijan, joka pelkää tartuntatautia ja etenkin sen levittämistä muihin ihmisiin, olisi silloin syytä pelata pesäpalloa tai mitä tahansa lajia, jos hän itse sitä yhtään epäröi. Elämäntilanteita on erilaisia, ja maailmankuva voi muuttua täydellisesti vaikka silloin, kun saa jälkikasvua. Jos kotona esimerkiksi tuhisee vastasyntynyt vauva, koronavirus kaikkine karanteenitoimenpiteineen saattaa pelottaa astetta enemmän – eikä pelkästään lapsen, vaan esimerkiksi isovanhempien tähden. Silloin voi panna asioita tärkeysjärjestykseen – etenkin, jos elanto tulee jostain muualta kuin pelikentältä. Eipä tämä mikään mustavalkoinen kysymys silti ole, ja sitä alleviivaa myös se, että Pesä-Veikot puhui tiedotteessaan "äärettömän raskaasta päätöksestä". Samaa retoriikkaa käyttää Laukaan Urheilijat, jolle päätös oli "hyvin vaikea". Vähänkyrön Viestin päätös vaati puolestaan "pitkän ja perusteellisen harkinnan". Selvää on, että tällainen tilanne jyrsii myös seurojen kuin seurojen taloutta. Siitä kirjoittaa avoimesti myös Laukaan Urheilijat, jolle "haastava taloustilanne" oli Pesä-Veikkojen tavoin yksi syy jättäytyä kesän peleistä pois. Oli se suurin syy mikä tahansa, kaikkia näitä päätöksiä yhdistää silti se, ettei niitä voi pohjimmiltaan kritisoida – sillä jos kritisoi, kritisoi samalla sitä, ettei joku ole valmis ottamaan henkilökohtaista terveydellistä riskiä urheilun vuoksi. Se, mitä voi sen sijaan kritisoida, on Pesäpalloliiton kaltaisen järjestön päätös pelata pesäpalloa sellaisena aikana, kun epidemia on kaikkea muuta kuin ohi. Sekään ei ole mustavalkoinen ratkaisu, mutta se yhtä kaikki sai kolme joukkuetta viheltämään pelin omalta osaltaan poikki. Missä vaiheessa Pesäpalloliitto itse viheltää pelin poikki, jos esimerkiksi pelaajat saavat tartunnan? Kuinka monta tapausta ja palaveria se vaatii? Kun Liiga tiedotti, että kausi päättyy välittömästi, Lukon päävalmentaja Pekka Virta sanoi hyvin: "Urheilu on maailman kivoin turha asia, johon voidaan palata taas, kun tärkeät asiat ovat kunnossa." Ovatko? Kirjoittaja on Satakunnan Kansan urheilutoimittaja.