Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Miksei kukaan enää keskustele? – Kolme aihetta, joissa asiallinen puhe alkaa olla turhaa

Yhä useammin luen uutisten kommenttiosioita turhautuneena. Keskustelut kärjistyvät, eivätkä ne etene mihinkään. Joskus tahallinen väärinymmärtäminen ja epäolennaiseen takertuminen vain huvittivat. Nyt niistä on tullut jonkinlainen argumentoinnin kulmakivi. Erityisenhuonoksi tilanne on mennyt seuraavissa aiheissa: Maahanmuutto. Mikä maahanmuutossa on oikein tai väärin, ei ole tämän kolumnin aihe. Maahanmuutosta tulee keskustella, mutta jatkuvalla spekuloinnilla tippuu se vähäinenkin pohja, jota vielä on jäljellä. Vaikuttaa siltä, että on ihan sama mistä puhutaan, varmasti joku keksii, miten tuoda maahanmuuttajat osaksi sitä. Rikosuutiset ovat pahimpia, mutta jos kommentteja uskotaan, maahanmuuton ”kielteistä vaikutusta” Suomessa ovat myös lihansyönnin väheneminen ja ilmastoaktivismi. Ai miten? Hyvä kysymys. Sukupuoli. Saako enää olla mies tai nainen? Mikseivät lapset voi olla tyttöjä ja poikia? Suuri väärinkäsitys on, että mitään lokeroita ei enää saisi olla. Kyllä saa, jos sellaiseen haluaa. Se, että joku toinen ei halua, ei ole muilta pois. Se, että on itse lokerossa, ei tarkoita, että muidenkin tulisi olla. Biologia on tutkimuksenkin mukaan vain yksi tapa määritellä sukupuolta, eikä se poista muita siitä tehtyjä havaintoja. ”Turhat” julkkikset. Joku voi kokea, ettei tätä aihetta voi verrata edellisiin. Kuitenkin tosi-tv- ja sometähtiä koskevat kommentit ovat erityisen täynnä vastalauseita, joiden mukaan olisi tärkeämpiäkin asioita kerrottavaksi. Totta, eivät Temptation Islandin käänteet samalla tasolla ole ilmastonmuutoksen kanssa – mutta se ei ole tarkoituskaan. On olemassa suuri määrä ihmisiä, jotka haluavat kuluttaa kevyttä viihdettä uutisissa. Hekin voivat yhtä lailla olla huolissaan maapallon tulevaisuudesta. Opettajani antoi kerran hyvän neuvon: ajattele. Tunteita herättävissä aiheissa on helppo sortua mustavalkoiseen puheeseen. Yhdestä asiasta puhuminen ei tarkoita, etteivätkö muutkin voisi olla tärkeitä samaan aikaan. Toinen hyvä ohje on, että jos ei ole mitään kaunista sanottavaa, älä sano mitään. Tämä ei tarkoita, että ei saisi olla erimielisyyttä tai konflikteja. Tarkoitus on pysäyttää miettimään, miten itseään ilmaisee. Mielipiteenkin voi esittää vihaa lietsomatta ja heikentämättä keskustelukulttuuria. Rakentava ja perusteltu kritiikki on kaunista. Vielä kauniimpaa on, että pohtii muitakin näkökulmia – ja tarvittaessa myöntää olleensa väärässä. Meri Suominen Kirjoittaja on Satakunnan Kansan avustaja ja opiskelija.