Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri Eurovaalitulos

Rakkausjuonittelut tuottivat tuloksen oopperafarssissa Satakunnan musiikkijuhlilla

Ooppera Giovanni Paisiello La serva padrona. Satakunnan musiikkijuhlien esitykset 21.3. Rauman Posellissa ja 22.3. klo 14 ja 19 Porin raatihuoneella. Rooleissa Serpina Reetta Haavisto, sopraano, Uberto Antti Pakkanen, bassobaritoni ja Vespone Jouni Bäckström, miimikko. Tuomas Juutilainen, piano. Ohjaus Ville Saukkonen. ”Olet hullu”, laulaa La serva padrona -oopperafarssin Uberto (buffo-koomikko, bassobaritoni) Antti Pakkanen , kun Serpina (palvelija, sopraano) Reetta Haavisto vihdoin suostuu luovuttamaan avaimen isännälleen, jotta hän pääsee lähtemään ulos. Satakunnan musiikkijuhlat toi Raumalle ja sieltä Poriin ensimmäisen oopperatuotantonsa. Giovanni Paisiellon La serva padrona (piika emäntänä) -oopperafarssi on sävelletty Pietarin hoviin, tulevan Suomen suurruhtinaan Aleksanteri I:n nimipäiväjuhliin vuonna 1781. Info, että teos on sävelletty samaan aikaan kuin Porin raatihuone rakennettiin, ei voi pitää paikkaansa. Punainen, puinen raatihuone tuhoutui vuoden 1801 palossa ja nykyinen Porin raatihuone valmistui vuonna 1841. Antti Pakkanen ikääntyneenä poikamiehenä teki äänellisesti vaativan Uberton roolin täysipainoisesti. Bassobaritoni soi kaikissa rekistereissä täyteläisesti. Reetta Haavisto Serpinana ponnisteli voittaakseen puolelleen Vesponen ( Jouni Bäckströmin mykkä rooli), jotta saavuttaisi päämääränsä, päästä emännäksi. Haaviston linjakas sopraano loisti ja korusäveliä melodioissa käytettiin säästeliäästi, kuitenkin niin, että taituruuden makuun päästiin sekä melodian koristelussa että korkeissa koloratuurisävelissä. Kiusaantunut ja ärtynytkin isäntä yritti pitää puoliaan palvelijoidensa juonittelujen melskeessä. Jouni Bäckström oli esityksen hulvaton riehaannuttaja. Vesponen siivousinto ulottui yleisön jalkojen alle asti ja episodi Amorina kekseliäine nuolineen konkretisoi rakastumisen syttymisen hauskaksi tapahtumaksi. Ville Saukkosen aina ideoiltaan tuore ohjaus poimi työryhmästä koko joukon ”kolttosia” ja näyttelijäntyö oli kaikilla erinomaista. Teos laulettiin italiaksi ja tekstitys suomeksi näkyi seinällä. Tuomas Juutilaisen piano säesti katkeamattoman rehevästi ja tuki komeasti laulajien stemmoja. Pysyvä valaistus ja lavastus toimivat. Käsiohjelmaa ei ollut. Kaikki muu valmistelu ja ylöspano oli ammatillisesti perfektiä. Ensi kerralla sitten edes yksi A4, josta selviävät esityksen tärkeimmät tiedot.