Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

”Katja” oli yhdeksännellä luokalla suorittanut vasta puolet yläasteen oppimäärästä – Koulunkäynnistä luistaa luultua useampi

”Tervetuloa sellaisena kuin olet.” Näillä sanoilla Ote-ohjaaja, sosiaaliohjaaja Tatjana Tsempoi kohtaa ensi kertaa tapaamansa nuoret. Sanat ratkaisivat sen, että nykyisin 18-vuotias Katja päätti jäädä kouluun ja alkaa jälleen käydä sitä. Oli yhdeksännen luokan syksy, peruskoulua oli jäljellä vain yksi lukuvuosi, ja Katjalla oli yläkoulun oppimäärästä vielä puolet suorittamatta. Asian arkaluontoisuuden takia Katja ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään. Ote-opetus on Helsingissä yksi viimeisistä tukimuodoista, joita tarjotaan kouluakäymättömille nuorille eli koulupudokkaille. Ote-opetukseen tulevat nuoret, joiden tapauksessa on jo käytetty liki kaikki muut keinot. ”Täällä oli rauha ja tuli sellainen olo, että saan olla oma itseni”, Katja sanoo. Hän oli yksi niistä tuhansista nuorista, joiden koulu uhkasi jäädä kesken poissaolojen takia. Opetushallituksen tuoreen raportin mukaan noin 4 000 yläkoululaisella on jatkuvasti paljon poissaoloja koulusta. Määrä kattaa 2–3 prosenttia kaikista yläkoululaisista. Koulupudokkaiden määrän arvioidaan lisääntyneen. Raportissa ei arvioida koronavirustilanteen ja sen aiheuttamien poikkeuksellisten opetusjärjestelyiden vaikutuksia kouluakäymättömyyteen, sillä tästä ei ole vielä kattavia selvityksiä. Kouluilta saatujen tietojen mukaan kevään etäopetuksen aikana kouluissa oli kuitenkin oppilaita. joihin ei saatu yhteyttä. Suomessa kouluakäymättömiä nuoria kutsutaan koulupudokkaiksi. Ruotsissa käytetty termi on kuvaavampi: eli kotona istuva tai kotiin jäävä. Vaikka koulupudokkaisen määrää ei ole aikaisemmin selvitetty, kouluissa tiedetään, että poissaoloja voi alkaa kertyä jo alakoulussa. Yläkouluun siirryttäessä poissaoloja on jo enemmän. Samaan aikaan yhteys opettajiin harvenee. Osalla yläkoulun aineenopettajista on opetettavanaan useita luokkia. Nuoret eivät ole jatkuvasti saman opettajan opetuksessa. Vaikka luokanohjaajalla on vastuu luokkansa oppilaiden ohjaamisesta, hän ei välttämättä ehdi paneutua jokaiseen nuoreen yksilöllisesti. Jos nuorelle alkaa kertyä runsaasti poissaoloja tai hän ei enää tule kouluun ollenkaan, opettaja ei välttämättä saa oppilaaseen yhteyttä. Raportin mukaan liki puolella koulupudokkaista ongelmalliset poissaolot olivat kestäneet koko yläkoulun ajan. Yleisin syy koulupudokkuuteen on psyykkisissä oireissa. Yleensä nuoren tilanne on usean ongelman vyyhti, johon liittyy myös esimerkiksi mielenterveysongelmia, oppimishäiriöitä, perheeseen liittyviä tekijöitä, päihdeongelmia, fyysisiä sairauksia tai kouluympäristöön liittyviä asioita, kuten kiusatuksi tuleminen. Usein ongelmat alkavat kasautua jo varhain kuten Katjan tapauksessa. Hän ei halua eritellä kaikkea tapahtunutta yksityiskohtaisesti. ”Tapahtui paljon pahaa. En edes muista kaikkea, sillä se aika elämästä on aika sumeaa.” Lopulta ahdistus kasvoi niin suureksi, ettei hän kokenut enää pystyvänsä menemään kouluun. ”Ajattelin silloin, että tämä oli tässä, musta ei ikinä tule mitään.” Taustalla häämötti myös pelko, että hänet otettaisiin huostaan. ”Sitä en missään nimessä halunnut.” Usein koulupudokkuutta yritetään suitsia kannustamalla oppilasta ryhdistäytymään. Se ei kuitenkaan riitä, kertoo erityisopettaja, Ote-opettaja Petra Kuusinen. Tarvitaan yksilöllistä tukea. ”Oma pää pitää saada ensin kuntoon ennen kuin koulunkäynti onnistuu”, sanoo myös Katja. Nyt hän opiskelee toista vuotta ammattikoulussa leipuri-kondiittoriksi. ”Pidän siitä, sillä saan käyttää siinä luovuuttani”, hän kertoo. Kouluilla eri puolilla Suomea on runsaasti erilaisia malleja ja kokeiluja koulupudokkaiden tukemiseksi. Ne ovat kuitenkin keskenään erilaisia eivätkä toimi kaikille oppilaille. On mahdollista turvautua erityisiin opetusjärjestelyihin, tai opinnoista voidaan rakentaa räätälöityjä kokonaisuuksia. Koulupäivää saatetaan lyhentää tai opetusta tarjota pienemmässä ryhmässä. Yksi keskeisistä keinoista on vuosiluokkiin sitomaton opetus, johon on osallistunut arviolta kolmannes kouluakäymättömistä oppilaista. Valtakunnallista ohjeistusta siitä, miten ja milloin luvattomiin poissaoloihin pitäisi puuttua, ei kuitenkaan ole. Opetusneuvos Pirjo Koivulan mukaan Opetushallitus onkin käymässä alustavia keskusteluja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa kansallisen ohjeistuksen laatimiseksi. Helsingissä Ote-opetuksen ajatuksena on, että opettajan työparina toimii perhetyön sosiaaliohjaaja, joka työskentelee myös perheen tukena. Sosiaaliohjaaja voi tarvittaessa käydä hakemassa nuoren kotoa tai mennä häntä puoliväliin vastaan. ”Jos nuori on ollut poissa, emme syyllistä siitä, miksi hän oli poissa. Kun hän seuraavan kerran tulee, sanotaan, että hyvä kun tulit”, Tsempoi kuvaa. Ote-opetukseen osallistuu Helsingissä 50–60 yläkoululaista vuodessa. Malli on tuottanut tulosta. Viime lukuvuonna 42 prosenttia Ote-opetukseen osallistuneista sai päättötodistuksen ja 10 prosenttia palasi vanhaan kouluunsa. Noin 13 prosentin tapauksessa katsottiin, että tukimuoto ei syystä tai toisesta tuottanut toivottua tulosta, ja 8 prosenttia siirtyi muihin opiskelujärjestelyihin. Toisten nuorten vointi voi estää koulunkäynnin, Ote-opettaja Petra Kuusinen kertoo. ”Sekään ei tarkoita, että olisi epäonnistuttu täysin. Tärkeintä voi olla se, että nuorelle pystytään löytämään juuri hänelle oikea paikka, jossa hän saa tukea. Joillekin se voi olla Ote-opetus, joillekin vaikka sairaalakoulu.” Kyselyssä tiedusteltiin koulujen henkilökunnan näkemyksiä lukuvuonna 2019–2020. Suurin osa, 75 prosenttia, kyselyyn vastanneista arvioi kouluakäymättömien oppilaiden määrän kasvaneen. Kyselyyn vastasi yhteensä 465 yläkouluissa työskentelevää ammattilaista. Vastaajat olivat opetushenkilöstön, oppilashuollon palveluiden ja hallinnon ammattiryhmistä. Selvityksen toteutti Jyväskylän yliopiston psykologian laitos Opetushallituksen rahoittamana.