Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Porilainen Sanna Milan on etsinyt kymmeniä kadonneita isiä – ”Kromosomit eivät valehtele”

Sotien jälkeen on Suomessa syntynyt tuhansittain lapsia, joilla ei ole tietoa isästään. Näitä "isättömiä", joilla on kuitenkin kaipuu saada asiasta selvää, on monenikäisiä. Heitä on ottanut asiakseen auttaa porilainen Sanna Milan . 34-vuotias Milan laittaa leipätyökseen ruokaa, mutta ison osan vapaa-ajastaan hän käyttää tietokoneen ääressä tai kirkonkirjoja selaten. Milan selvittää muun muassa genetiikkaa hyväksikäyttäen kadonneita sukulaisia. Sanna Milan hyödyntää paljon ihmisten itse teettämiä geenitestejä. Siis niitä testejä, joissa pyyhkäistään näyte posken sisäpuolelta ja lähetetään tutkittavaksi Yhdysvaltoihin. Näiden näytteiden perusteella testejä tekevät yritykset ovat teettäneet geenikarttoja, joista selviää niin sanottuja geeniserkkuja. Geeniryppäistä voi Sanna Milanin mukaan päätellä monenlaista, sillä kromosomit eivät valehtele. Geenitestien ohessa tuleviin mahdollisuuksiin tutkia esimerkiksi taipumusta joidenkin sairauksien saamiseen Milan ei kuitenkaan usko. Milan innostui geenien perusteella tehtävästä sukututkimuksesta nelisen vuotta sitten. Ensimmäiset vuodet menivät ihmetellessä ja alaa opetellessa, mutta pari vuotta sitten alkoi tapahtua. Sanna Milan perusti Biologisen isän etsintä geneettisen sukututkimuksen avulla -nimisen Facebook-sivuston, jota hän pitää nykyään yllä ystävänsä Henna Meriläisen kanssa. Vaikka geenikartoistakin selviää monenlaista, paljon on tehtävä aivan perinteiseen sukututkimukseen liittyvää työtä. Jos isää etsitään, kannattaa selvittää, missä äiti on ollut asumassa ja kuka on ollut siellä samoihin aikoihin hänen kanssaan. – Jos isä on kadoksissa, usein on syynä se, että ihmiset ovat olleet ja ovat edelleen liikkuvaisia. On kohdattu, sitten erottu. Harvoin isä on kadoksissa siksi, että äiti haluaisi tietoisesti salata isän henkilöllisyyden. Sanna Milan tietää, että tuntemattomaksi jäänyt isä on herkkä asia. Häntä toisaalta harmittaa edes puhua aiheesta, sillä usein puheisiin tulee naista syyllistävä sävy. Sitä Milan ei todellakaan halua. – Äitihän on sen lapsen ihmiseksi kasvattanut! Vaikka äidin ja isän kohtaaminen olisi ollut vain lyhyt tapaaminen, Sanna Milan ymmärtää myös lasten halun selvittää taustansa. – Kyllä ihmisellä on oikeus tietää, kuka on. Suomi on niin pieni maa, että sukujuurien tuntemiseen on painavat syyt. Geenit ovat niin todistusvoimaisia, että Sanna Milanin sukututkimukset ovat olleet kiistattoman menestyksekkäitä: – Olen saanut selvitettyä joka ikisen tutkimani tapauksen lukuun ottamatta vielä näitä kahta tapausta, jotka ovat minulla parhaillaan työn alla. Milan ja Meriläinen ovat selvittäneet tähän mennessä hieman yli 50 tapausta. Yleensä etsittävät ovat olleet kadonneita isiä, kerran Sanna Milan on löytänyt myös kadonneen isoisän. Milan laskeskelee, että hänen lisäkseen Suomessa noin viisi muuta henkeä tekee samanlaista tutkimustyötä kuin hän itse. Se on sinällään sääli, sillä töitä olisi tehtäväksi ihan valtavasti. – Voi kuule, tutkimuspyyntöjä on tullut ihan kymmeniä ja kymmeniä! En kuitenkaan voi ottaa tutkittavakseni kuin muutaman tapauksen kerralla, sillä tämä on minulle vain harrastus. Aikaa pitää jäädä muullekin elämälle. Mitä kuuluu henkilöille, joiden kadonneen sukulaisen Sanna Milan on löytänyt? Milan ei ole jäänyt sen kummemmin kyselemään, miten asiat ovat edenneet. Jo pelkkä tieto isän selviämisestä on joka kerta yhtä vaikuttavaa. – Usein ne henkilöt, joiden isää etsitään, vannovat tutkimusten päätyttyä juovansa sen jo pitkään odottaneen samppanjapullon, hyppivänsä ja hihkuvansa. Kun tieto viimein saadaan, siitä seuraa kuitenkin aina täysi hiljaisuus ja hetkellinen jäätyminen. Se nostaa minultakin ihon kananlihalle. Jos löytynyt isä on elossa, etsijät ovat Sanna Milanin tiedon mukaan yleensä ottaneet tähän yhteyttä. – Käsittääkseni löydetyt isät ovat yleensä olleet hämmentyneitä, mutta kuitenkin ihan tyytyväisiä asioiden selviämisestä. Harvoin tuosta lähtökohdasta on voitu enää mitään isä-lapsi-suhdetta rakentaa, mutta löytynyt sukulaisuussuhde voi olla alku kahden aikuisen ystävyydelle. Jos genetiikkaan perustuva sukututkimus kiinnostaa, Sanna Milan myös mielellään auttaa pääsemään asiassa eteenpäin. Hän kuitenkin myöntää, että kärryille pääseminen on työn ja tuskan takana. Moni luovuttaa jo alkuunsa, sillä jo pelkkä termistö on hankalaa. Miksi sitten Milan itse jaksaa auttaa lähes päivittäin tuiki tuntemattomia ihmisiä? – Tämä on niin mielenkiintoista! Pääsen tutkiessani aivan toiseen maailmaan ja voin tyhjentää pääni kaikesta muusta. "Kun tieto viimein saadaan, siitä seuraa kuitenkin aina täysi hiljaisuus ja hetkellinen jäätyminen. Se nostaa minultakin ihon kananlihalle.