Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Seuraavan sukupolven mielikuvia – ”Kun olin pieni, ajomatka isoisoäitini luokse päättyi vasta, kun sieraimissani alkoi haista Pori”

Kun olin aivan pieni, ajomatka isoisoäitini luokse oli pitkä ja päättyi vasta sitten, kun sieraimissani alkoi haista Pori. Ehkä se oli oluttehdas, en edes tiedä. Sellainen muisto Porista vain jäi. Sitten oli se paratiisi, Yyteri, kuin jokin ulkomainen lomakohde. Siellä mieleeni jäi tikku, joka upposi toverini jalkapohjaan. Muutoin Pori pysyi kaukana, koska kaikki Vammalassa puhuivat vain Tampereesta. Suunta oli siellä ja ylipäätään Pirkanmaalla, vaikka Vammala vielä syntyessäni kuului Satakunnan maakuntaan. Armeijan harmaissa sain sitten aimo annoksen Satakuntaa – sillä kertaa Säkylässä, joka tuntui nuoren opiskelijan aivoissa vankilalta. Suu uskalsi hymyillä vapautuneesti vasta silloin, kun lomalainen ylitti Varsinais-Suomen rajan ja oli alinomaa lähempänä rakasta opiskelukaupunkiaan Turkua. Säkylän eli Satakunnan kaunis luonto hienoine metsineen ja järvineen oli sen jälkeen joitakin vuosia pannassa, koska niistä oli saanut varusmiespalveluksensa aikana tarpeekseen. Enempi kiinnosti esimerkiksi Helsinki ja sen urbaani, värikäs syke. Tilastokeskuksen mukaan Suomen väkiluvun ennustetaan lähtevän laskuun vuonna 2031. Samassa heiluvassa veneessä on Satakunta, jonka väkiluku on alentunut 2010-luvulla kaikissa muissa kunnissa paitsi Eurajoella. Uskon, että yksi ratkaisu – tai sitten syy – piilee mielikuvissa. Sopii kysyä, miksi esimerkiksi Sastamalassa eli entisessä Vammalassa kuulee usein puheita, joissa Satakunta jää Pirkanmaan jalkoihin. Osasyy siihen lienee Tampereen mahtava vetovoima, mutta juuret ovat syvemmällä. Ehkä sitä selittää myös maantiede. Pirkanmaa on sisämaassa ja Tampere keskeinen kaupunki junaliikenteessä. Satakunta osuu mereen ja pohjoisessa kahteen maakuntaan, joiden väkiluku romahtanee eniten koko maassa. Sitten taas Tampere ja Turku lienevät pikemmin uhkia kuin mahdollisuuksia Satakunnalle. Nykyään Porissa ei haise – ainakaan samalta kuin silloin. Yyteriä kehitetään, kuten pitää. Porin silta tuo talvisine valoineen mieleen Aurajoen rannan. Asuntoja saa huomattavasti halvemmalla kuin Pirkanmaalta. Sanoisin, että tunnelin päässä on, tai ainakin voi olla, valoa.