Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Kesäteatteriarvio: Kuuskajaskarin kesäteatterin Kiviä taskussa on loistava roolien sekamelska –  kahdella näyttelijällä on kahdeksan eri roolia

Teatteri Kiviä taskussa Käsikirjoitus Marie Jones. Suomennos Heikki Kapulainen. Ohjaus Milja Nordsröm. Osissa Akseli Sveholm ja Tommi Koskinen. Lavastus Milja Nordström. Tuotanto Jo-Jo Teatteri. Kuuskajaskarin kesäteatteri. Ensi-ilta 2.7. Jos jostain näytelmästä käytetään nimitystä suursuosikki, niin Kiviä taskussa on supersuosikki. Suomessakin esitystä on pyöritetty pitkälti toistakymmentä vuotta ja lähes aina täysille katsomoille. Pelkästään Poriin on tulossa syksyn ja ensi vuoden aikana tuo pikkutraaginen komedia kahdenkin teatterin näyttämöille. Mutta Kuuskajaskarin Jo-Jo Teatterin kaksikko, Akseli Sveholm ja Tommi Koskinen , pärjää huippuammattilaisten rinnalla varsin hyvin. Kaksi irlantilaista nuorta miestä, työtöntä veijaria, pääsee paikkakunnalle saapuneen amerikkalaisen elokuvaporukan avustajiksi. Kaksikko kadehtii ja samalla myös halveksii filmiryhmän työtä ja sen työntekijöitä. Tästä alkaa sellainen loistava roolien sekamelska, ettei paremmasta väliä. Molemmilla näyttelijöillä on kahdeksan eri roolia. Eikä asuja mennä näyttämön taakse vaihtamaan. Lippalakki päässä, lippa eteen ja lippa taakse, riittää. Tämä ei ole slapstick-komediaa eikä muutakaan jongleerausta, vaan lahjakkaitten näyttelijöiden erikoisosaamista. Kun rooli vaihtuu kesken askeleen, miltei kesken lausetta, on se joko lahja tai taito tai molempia. Iloista arkipäivää on kuolata amerikkalaisen, seksikkään näyttelijättären perään, mutta elokuvaohjaajan tunteeton ja ylimielinen tapa suhtautua ihmisiin ja oikeaan elämään kertoo myös tämän päivän kaupallistuneesta ja häikäilemättömästä tavasta tehdä elokuvia. Näytelmän keskiöön nousee myös yhden kyläläisen kuolema, itsemurha. Syyllisyyttä tuntee hän, jolle se ehkä kuuluu vain kuriositeettina, mutta itsemurhaa vauhdittaneet tapahtumat ja siihen liittyvät henkilöt eivät tunnista vastuutaan. Pelkistetyssä lavastuksessa hohkaavat vain Irlannin vihreät värit ja kunnaat. Haaveet ja unelmat ovat ehkä ylimitoitettuja, kuten ne niin usein ovat. Lopulta kaksikkokin huomaa, että lannanluonti ja turpeen puskeminen ovat heidän kohtalonsa. Mutta siihen tyytyminen vaatii kovaa työtä.