Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Sinä mökillä murjottava teini, minäkin marisin, vaikka meidän ulkohuussin istuinosan ympärille rakennettiin myöhemmin peräti seinät

Näin etätyöaikana synnytän kolumnejani haahoilemalla yöpaidassa pitkin huushollia ja testaamalla ajatuksiani miehelläni. Niinpä mittumaarin aattopäivinä kysyin häneltä, mitä harjavaltalaispoika teki juhannuksena. – Samaa kuin muulloinkin, ei meillä ollut mitään... ai niin, aika usein oltiin tädin luona Helsingissä. Käytiin Seurasaaressa. Juhannus kaupungissa ja vielä Helsingissä! Ja ei muka mitään? Kyllä nousi pohojosen tytöllä juhannuskateus. Siinä , missä mieheni sai seikkailla Munkkiniemen kallioilla, minä vietin pakkojuhannusta perheen saaressa. Keskellä Tornionjokea meni monen pakkokesän arkikin. Ja kaiken lisäksi pienempiä sisaruksia kaitsiessa. Meidät kolme lasta, ikähaarukka 1–11 vuotta, rahdattiin kesän alussa saareen ja tuotiin elokuussa ihmisten ilmoille. Isä ja äiti ajoivat aamuisin mantereelle töihin. Purnasin velvollisuuksia ja askeettisia oloja vastaan. Isä vastasi muistuttamalla, miten modernisti elimme. Mökillä oli puhelin ja televisio. Ulkohuussin istuin antoi joen suuntaan. Myöhemmin isä rakensi istuimen ympärille jopa seinät ja katon. Sitä paitsi hän oli eliminoinut tarkkaan vaaratekijät. Keskellä saarta oleva syvä, kanneton kaivo merkittiin seipäällä. Vielä maitohorsmien kukinta-aikaankin se näkyi selvästi, jos katsoi katolta. Yhden uimataidottoman ja toisen ei niin hyvin uivan sisaruksen turvallisuus veden äärellä taas hoitui sillä, että minä olin uimakandidaatti. Jos elettäisiin nykyaikaa, saareen olisi varmaan hälytetty lastensuojelu. Äiti kauhisteli myöhemmin asiaa itsekin. Hän ei ikinä olisi päästänyt lapsenlapsiaan yksin moiseen kesäparatiisiin. Kun muistelin saarilapsuuttani ja kaikkea mitä olisi voinut tapahtua, ystäväni iäkäs äiti pisti vielä paremmaksi. – Meidän perheen kaikki mukulat soudettiin kesällä saareen lammaspaimeneen. Ruokatäydennys tuotiin kerran viikossa. Muuten olimme keskenämme. Kesäni varhaisteininä olivat niin yksinäisiä, etten pitkään aikaan kaivannut minkäänlaiseen saareen. En ainakaan sellaiseen, johon pääsee vain veneellä. Vasta myöhemmin tajusin, mitä kaikkea olin saaressa oppinut. Soutamisen, melomisen, sauvomisen ja sammakoiden huussista karkottamisen lisäksi opin, että rantalelut kannattaa sitoa kiinni laituriin. Muuten niiden perässä joutuu uimaan kilpaa joen kanssa. Ehkä nytkin jollain mökillä kipuilee ärsyyntynyt teini. Hän olisi jäänyt mieluummin kaupunkiin. Siitäkin huolimatta, että monet "mökit" ovat nykyään huviloita kaikkine vempaimineen. Nekin, jotka haluavat elää sähköttömästi, hankkivat aurinkopaneelit. Kännykkään ja pelikoneisiin pitää saada virtaa. Nurkassa mököttävä teini on rasittava. Yhtä rasittava kuin minä karatessani saaren ainoan veneen kanssa saadakseni olla edes hetken yksin. Vanhemmat, pliis! Kun suunnittelette kesälomaa, kysykää myös teinien mielipidettä. Mökkeily on kivaa, mutta vielä kivemmalta se tuntuu, jos välillä pääsee pyörähtämään tuttujen maisemien ulkopuolella. Onhan se juhannus teininkin juhla. Mitä, jos laittaisitte riidan puoliksi: joka toinen juhannus mökillä, joka toinen kaupungissa. Kun me mukulat turhauduimme Savisaareen, isä vei meidät noutoruualle. Pääsimme kymmenen kilometrin päähän Kukkolankoskelle syömään tikkusiikaa. Heti tuli kansainvälinen olo. Hyvää juhannusta niin maalle, merelle kuin ilmaankin! "Soutamisen, melomisen, sauvomisen ja sammakoiden huussista karkottamisen lisäksi opin, että rantalelut kannattaa sitoa kiinni laituriin."