Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Vieraslaji ottaa haltuun Venäjän Karjalan peltoja – Ikääntyvät asukkaat eivät jaksa taistella jättiputkea vastaan

Jättiputket ovat nopeasti leviävä vieraslaji, joka on vallannut suuret maa-alat Venäjän Karjalasta. Paksujen putkien muodostamat metsämäiset kasvustot ovat riistäytyneet käsistä niin, että niiden valtaamia peltoja ei uskota saatavan takaisin perunan tai viljojen viljelykselle vuosikausiin, jos koskaan. Suomeenkin jättiputkia on tullut, mutta leviämistä on pyritty pitämään kurissa, koska Suomen vieraslajilaki edellyttää torjuntaa ja lakia noudatetaan. Venäjällä viljelymaat omistaa valtio, joka vain vuokraa maata viljelijöille. Siksi pelloille tulevat jättiputket ovat valtion ongelma, eikä viljelijöillä ole halua tai rahaa niiden torjuntaan. Karjalan tasavallassa jättiputkia kasvaa kesannolle jätetyillä pelloilla, jotka jäivät viljelemättä sen jälkeen, kun kolhoosit ja sovhoosit lopetettiin. Teiden varsilla jopa viiden metrin korkeuteen nousevat jättiputket rehottavat entisillä peruna- ja viljapelloilla. Metsiin se ei juuri leviä. Neuvostoaikana jättiputkea viljeltiin Venäjän Karjalassa nautaeläinten ja lampaiden rehuksi, mutta tästä on luovuttu muun muassa sen vuoksi, että jättiputkilla ruokittujen lehmien maidon väitettiin maistuvan pahalta. Suomen ja Karjalan tasavallan välinen raja on yksi jyrkimmistä elintasorajoista Euroopassa. Karjalan väestö on vanhaa ja väsynyttä eikä se jaksa taistella jättiputkia vastaan. Nuoret ovat lähteneet isoihin kaupunkeihin ja osa Suomeenkin. Vanhat puutalot mätänevät käsiin. Työpaikkoja ei juuri ole. Kotitarveviljely on olennainen osa paikallisen väestön toimeentuloa, minkä vuoksi vieraslajit, kuten jättiputki, haittaavat konkreettisesti ihmisten toimeentuloa. Suomen ja Venäjän Karjalan välillä on käynnissä yhteinen vieraslajien torjunnan keinoihin, vapaaehtoistyöhön ja tiedonvaihtoon keskittyvä hanke, mutta työ on vasta alussa. Suomen puolelta työryhmää vetää Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Hanna Koivula ja Venäjältä tutkija Nadezhda Mikhailova . Koivula myöntää, että tehtävä on vaikea ja vasta alussa. Nyt työ on siinä vaiheessa, että eri osapuolet vaihtavat tietoja ja parhaita käytäntöjä, myöhemmin hyödynnetään tuloksia riskiarvioiden tekemiseen. Hankkeen rahoittajina ovat EU, Suomi ja Venäjä CBC Karelia rahoitusohjelman kautta. Koivula kertoo, että venäläinen osapuoli suhtautuu jättiputkiongelmaan vakavasti. Iholle joutuessaan jättiputken kasvineste aiheuttaa yhdessä auringonvalon kanssa palovamman, mikä tekee kasvin torjunnasta hankalaa ja tarkkaa suojautumista vaativaa. Siksi Suomessa kasvin torjunta suositellaan jätettäväksi ammattilaisille. Omilla mailla ja pienemmillä aloilla jättiputkea voi turvallisimmin torjua peittämällä kasvustot muovilla. Peittäminen tehdään aikaisin keväällä ennen kuin versot ehtivät kasvaa liian korkeiksi, ja muovi pitäisi pitää paikoillaan kaksi vuotta. Jättiputket muistuttavat karhun-, ukon- ja väinönputkia, mutta ovat niin paljon isompia, että niistä ei voi erehtyä. Jättiputket kasvavat 4–5 metriä korkeiksi vihreiksi metsiksi teiden varteen. Niiden varret ovat ranteen paksuisia. Monihaarainen kupera kukinto on puoli metriä halkaisijaltaan. Läpimitaltaan puolitoista metriä leveät lehdet ovat päällekkäisinä kerroksina ja vievät valon muilta kasveilta. Jättiputkia on kolmea lajia. Ne ovat alun perin Kaukasiasta ja lounaisesta Aasiasta. Niitä tuotiin koristekasviksi Eurooppaan jo 1800-luvun alkupuolella. Suomessa jättiputki on jo ollut koristekasvina jo 1800-luvun lopulla, mutta se alkoi yleistyä vasta 1960–1970-luvuilla. Jättiputkien tuhannet siemenet voivat muodostaa näkymättömän siemenpankin ja säilyä maaperässä itämiskykyisinä vuosikausia. Jättiputken torjunnassa tulee estää uusien siementen syntyminen. Yksi kasvi saattaa tehdä jopa 80 000 siementä. Paras aika torjua jättiputkia on varhain keväällä. Jättiputkien kimppuun kannattaa käydä sen jälkeen, kun ne ovat kukkineet, mutta eivät ole vielä ehtineet kasvattaa siemeniä. Ensimmäisen vuoden taimia voi kitkeä käsin, isommat on myrkytettävä tai katkaistava pistolapiolla.