Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Väärää tietoa susien aiheuttamista vahingoista – Satakunnassa ei viime vuonna korvattu ensimmäistäkään susien aiheuttamaa petovahinkoa

Sirpa Salminen kirjoitti Satakunnan Kansassa (29.4.) totuuksia susista. Korjataan seuraavassa hieman muutamaa tekstissä ilmennyttä virhettä. Ensimmäinen sudenhoitosuunnitelma valmistui 2005 ja se päivitettiin 2015. Parhaillaan on käynnissä 2015 suunnitelman toimenpideosion päivitys. Suurpetotutkimukseen käytettävät varat budjetoidaan maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan määrärahoista, joten ne eivät varsinaisesti ”ole pois” sosiaali- ja terveysministeriölle osoitetuista määrärahoista. Suurpetotutkimus on vain pieni osa-alue Luonnonvarakeskuksen tutkimuskentästä, josta valtaosa kuuluu metsiin ja ruuantuotantoon liittyvään tutkimukseen. Jos joku pelastaa rakkaan lemmikkinsä tai ihmispolon, sovelletaan siinä tapauksessa niin sanottua vastuuvapausperiaatetta, eli rikoslain 4 luvun 4-5 pykälää. Tällöin, muutoin rikoksen tunnusmerkistön täyttävä teko tulkitaan tekohetkellä sellaiseksi, että se on ollut välttämätön esimerkiksi välittömästi henkeä tai omaisuutta suojaavassa tarkoituksessa, jolloin olosuhteiden pakottavuuden vuoksi rangaistusta ei tuomita. Suurpedon laiton tappaminen on lähtökohtaisesti nykyisen lainsäädännön mukaan törkeä metsästysrikos, josta säädetty rangaistus on vähintään 4 kuukautta ja enintään 4 vuotta vankeutta. Käytännössä törkeästä metsästysrikoksesta vankeusrangaistus on aina tuomittu ehdollisena, mikä on noin 1,5 vuotta ehdollista vankeutta. Metsästysrikoksen törkeä tekomuoto on ollut rikoslaissa vuodesta 2011 alkaen. Satakunnassa ei ole vuonna 2018 korvattu ensimmäistäkään susien aiheuttamaa petovahinkoa. Sama tilanne on ollut Laitila-Mynämäki -seudulla, Turun pohjoispuolella. Tämä on todennettavissa maa- ja metsätalousministeriön vahinkotilastosta, jota voi halutessaan tiedustella, vaikka ministeriöstä suoraan. Voidaan siis todeta, että karjan suojaaminen on kehittynyt huomattavasti sitten 1800-luvun, vaikka ikäviä vahinkoja vielä toisinaan tapahtuu. Susia ei ole tarve ”kylvää” mihinkään, sillä se kykenee vaivattomasti itse liikkumaan huomattavan pitkiä matkoja. Vuonna 2014 Norjan Hedemarkissa pannoitettu susi vaelsi vuoden aikana yli 1000 kilometriä Suomen Lappiin, omatoimisesti. Vaellusreitti ja -matka voitiin todentaa parjatun pannoitustiedon avulla. Poikkeuslupakäytänteiden suhteen kehotan kääntymään Suomen riistakeskuksen aluetoimiston puoleen tai tutkimaan omatoimisesti metsästyslain 41a pykälää, josta käyvät ilmi poikkeusluvan edellytykset. Ne perustuvat lakiin, eivät siihen, miten epämieluisa suden etymologia kulloinkin on. Sari Kantinkoski Ulvila