Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Ilman luottamusta ei ole rohkeutta – kuntapolitiikassakaan

Avoimuus, luottamus ja rohkeus. Mitä tiukempi tilanne, sitä enemmän niiden tarve korostuu. Ilman yhtä ole toista, kuntapolitiikassakaan. Palveluverkon uudelleenkäsittely on valitettava esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun päätöksenteossa rohkeutta ei löydy ennen pakkoa. Realiteetit ovat nyt karmivat: talous sakkaa ja lapsiluku tippuu. On sanomattakin selvää, että vaikeisiin ratkaisuihin pitää olla valmis. Jos koneet tekisivät päätökset puolestamme, olisi monesta palveluverkkouudistuksen esityksistä tehty päätökset kenties jo vuosia sitten. Demokraattinen päätöksenteko ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Koska olemme ihmisiä, päätöksiin sisältyy tiedon ja järjen lisäksi aina enemmän tai vähemmän tunnetta. Ja näin pitääkin olla. Rohkeus syntyy luottamuksesta. Mitä vaikeampi päätös, sitä enemmän vuoropuhelua tarvitaan. Kun puhumme osallisuudesta, puhumme väistämättä myös avoimuudesta. Osallisuus merkitsee paitsi kuntalaisten kuulemista, myös kaikkien päätöksenteon eri tasojen osallistamista. Porilaisessa päätöksenteossa on havaittavissa huolestuttava piirre: mitä hankalammasta päätöksestä on kyse, sitä suppeammalla kuulemisella se pyritään tekemään. Lähihistoriassa on turhan monta esimerkkiä siitä, miten päätöksenteko itse asiassa hankaloituu, kun esityksiä tuodaan päätöksentekopöytään ohi valmisteluprosessin. Viimeisimpinä esimerkkeinä ovat esitys palveluverkon uudelleen avaamisesta ja Pori Sinfoniettan yhdistämisestä Porin teatterisäätiöön. Aikalisä palveluverkkopäätöksille otettiin ja hyvä niin. Herää kuitenkin väistämättä kysymys, miksi päätöksentekoprosessia pyrittiin jälleen oikoa. Tehokkain tapa rapauttaa luottamusta on rakentaa mielikuvaa siitä, että kaikki päätökset on jo suljettujen ovien takana tehty. Avoimuus ei vähennä luottamusta, vaan lisää sitä. Mitä enemmän suljettujen ovien takana tapahtuu, sitä enemmän porilaisten luottamus päätöksentekoon rapautuu. Kuntapäätöksenteko on syystä rakennettu monitasoiseksi. Jo perinteisellä lautakunnasta kaupunginhallitukseen ja sieltä valtuustoon -järjestyksellä voidaan varmistaa kohtalaisen kattava poliittinen käsittely. Valmisteluvaiheessa virkahenkilöstön tehtävänä on mahdollistaa asiantuntijoiden ja henkilökunnan kuuleminen, poliitikkojen vastuulla on varmistaa sen tapahtuneen. Kuntalaisten osallistamiseksi on olemassa menetelmiä, joita yhä useammin myös käytetään. Paljon on vielä tehtävää. Yksi demokraattisen päätöksenteon tehtävistä on rakentaa luottamusta tulevaisuuteen. Siksi päätöksenteon on oltava avointa. Ilman avoimuutta ei ole luottamusta. Eikä ilman luottamusta ole rohkeutta. Kaikkia tarvitaan – nyt enemmän kuin koskaan. Kirjoittaja on porilainen kaupunginvaltuutettu (vihr.) ja sivistyslautakunnan jäsen.