Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

2000-luvun alussa internet tappoi luovan taiteilijan – nyt entinen merirosvokuluttaja maksaa synneistään

Muistatko vielä villin 2000-luvun, jolloin Internet tuli ja tappoi luovan taiteilijan? Napster, eMule, Kazaa, DC++, LimeWire ja kumppanit mahdollistivat tietostojen vaivattoman jakamisen ja yhtäkkiä kukaan ei enää maksanut mistään mitään. Syntyi täysi digitaalisen taiteen tyhjiö. Piratismi, eli Internetin Merirosvoilu, mahdollisti ykkösten ja nollien jakamisen maksutta. Kaduilla vallitsi anarkia ja kaaos. Tuhannet ja taas tuhannet viattomat artistit, jotka olivat vanhoina hyvinä aikoina elättäneet itsensä rehellisesti taiteellaan, kuolivat nälkään lähes yhdessä yössä. Pelistudiot paloivat tuhkaksi dramaattisten räjähdysten saattelemana ja Hollywood näivettyi niin pahasti, että joutui harkitsemaan kuntaliitosta Eurajoen kanssa. Lars Ulrich puhkesi lohduttomaan itkuun, joka jatkuu vielä tänä päivänäkin. Vika ei ollut tarjonnassa. Televisiossa näytettiin lähes viikottain hienoja neljä-vuotta-sitten-tehtyjä sarjoja - kuten South Park torstaisin klo 23:00. Elokuviakin oli vuokraamoissa ja uusinnan uusintoina televisiossa. Mahdollisuudet olivat rajattomat - kunhan ei omannut yksilöllistä makua. Mainoskatkot mahdollistivat vessakäynnit ja tekivät televisiosarjoista puolen tunnin pyrähdyksen sijaan tunnin mittaisen elämyksen. Koko maailma oli ajateltu valmiiksi ja tehty tarpeeksi helpoksi. Musiikki maksoi vaivaiset kaksikymmentä euroa (”Asell ja Ahtisaari” niille, jotka vielä muuntavat kaiken Markoiksi) per CD-levy ja radiokanavat tarjosivat neljänkymmenen kappaleen soittolistoja mainostajien sulosäkeillä kuorutettuna. Ilmaista musiikkiakin oli kirjastoissa - kunhan vain rajoitti makunsa sinne Brahmsin ja Mozartin seutuville. Jokaiselle oli jo jotakin. Kuluttaja se vaan ei ymmärtänyt pysyä lokerossaan. Se oppi ahmimaan sarjoja tuotantokausi kerrallaan yhdeltä istumalta. Se kokosi omat soittolistansa automatkoille ja hylkäsi nopeasti huonosti toimivat pelit. Usein Kuluttaja latasi tiedoston samasta syystä kuin jotkut muuttavat Väinölästä - ihan vain koska se oli mahdollista. Viihdeteollisuus kieltäytyi näkemästä muuta kuin ongelmia ja menetyksiä. Kiven alta luikerteli kopiosuojaustekniikka, Hedman Partners ja muut kuluttajaystävälliset tahot turvaamaan viatonta luovuutta. Tämä merirosvo-kuluttaja varastaa vertauskuvallisesti käsilaukun ja auton, meille kerrottiin. Se oli Kuluttaja, joka kopioi luovan taiteilijan hengiltä ja tappoi Mufasan. Savun hälvettyä tarkistettiin kytkennät. Tuhkasta versoi uusi alku ja tarjonta rantautui kysynnän luo. Lopulta Kuluttaja maksoi synneistään raskaasti, vai mitä HBO, Telia, Netflix, Viaplay, Spotify, Steam, YouTube ja kumppanit?