Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Suo siellä, vetelä täällä – Hupsista, mitenkä tässä nyt näin kävi! Lisää autoja, lisää ajokilometrejä

Siinä on sananparsi, joka on tullut mieleen viime aikoina useasti. Annetaanpa esimerkki: Uutinen kertoi henkilöautojen määrän Suomessa lisääntyneen ja ainakin yksi syy nousi esille, kun katsottiin, minne lisäys erityisesti kohdistui. Missä uusi auto, siellä heikentynyt joukkoliikenne. Kun bussiliikenne vapautui, ja hinnat putosivat murto-osaan entisistä, bussit karkasivat parhaille reiteille. Se pakotti jotkut ostamaan auton, usein sen toisen. Kaikki eivät saman tien voi muuttaa sinne, missä bussi kulkee, ja juna suostuu pysähtymään. Eikä tarve tarkoittanut vain syrjäseutuja vaan myös pääkaupunkiseudun tiettyjä alueita. Miten tämä liittyy otsikon sananparteen? Siten, että polttava tarve olisi mieluummin vähentää autoja kuin lisätä. Nyt suomalaiset ovat ostaneet kiihtyvällä vauhdilla erityisesti käytettyjä polttomoottoriautoja. Toisin sanoen yhden päätöksen seuraukset vesittävät pyrkimykset toisaalla. Hupsista, mitenkä tässä nyt näin kävi! Lisää autoja, lisää ajokilometrejä. Siirtyminen sähköisiin kulkupeleihin karkaa yhä kauemmas, mutta ainahan voi turvautua tuttuun poppakonstiin, raippaveroon. Kyllä me aina kepin päälle ymmärrämme, vaikka viherpesuun suositeltaisiinkin porkkanoita. Millä tahansa teolla voi olla muitakin merkittäviä vaikutuksia kuin niitä, joita haetaan. Jos ne ovat etukäteen tiedossa, pitää vain katsoa, ovatko hyödyt haittoja suuremmat tai edes siedettävät. Mitä nopeampia muutoksia joudutaan tekemään, sitä hätäisempiä ovat päätökset, joiden haitoista ei selviä pelkällä siedätyshoidolla eikä sähköpotkulaudalla. Tästä tulikin mieleeni satu hölmöläisistä, jotka rakensivat talon, mutta unohtivat ikkunat, joten talossa oli ihan pimeää. Sitten joku keksi, miten pirttiin saataisiin valoa. Ulkonahan sitä riitti, ei muuta kuin vietäisiin säkeissä talosta pimeää ulos ja tuotaisiin ulkoa valoa tilalle. Satu ei suinkaan lopu tähän vaan jatkuu yhtä absurdina. Paikalle tuli Matti, joka hölmöläisten ongelman kuultuaan otti kirveen ja hakkasi taloon ikkuna-aukon. Siitäkös hölmöläiset riemastuivat ja ryhtyivät hakkaamaan isompia ikkunoita. Kohta oli koko seinä kaadettu, mutta pitihän valoa saada vielä lisää. Arvaattekin jo, mitä siitä lopulta seurasi. Talo otti ja romahti. Satu sopii myös ihmiskunnan suurimpaan tarinaan, hyvinvoinnin lisääntymiseen. Sattui vain niin, että matkalla paratiisiin tuli käärme vastaan ja tarjosi makean omenan. Niitä piti saada lisää, mutta hupsista, miten tässä näin kävi! Yhtäkkiä ihminen huomasi olevansa alasti autiomaassa. Siihen loppui ravintolisä. Sen pituinen se. Kirjoittaja on SK:n entinen kulttuuritoimituksen esimies