Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Harvinaista: Porilaisoluen humalat saatiin Söörmarkusta

Hyvä, kotimainen humalakasvi on harvinaisuus. Monen vanhan talon nurkalla saattaa kasvaa humalaa, mutta oluen panemisen kannalta niillä ei ole käyttöä, sillä maku on yleensä huono. Sahdissa tällainen maatiaishumala menettelee, sillä se parantaa säilyvyyttä. Beer Hunter´sin ravintoloitsija, tunnettu oluenpanija Mika Tuhkanen oli kuitenkin hurjan tyytyväinen, kun sai viime kesänä hyvälaatuista, suomalaista humalaa. Se tuli aivan läheltä Söörmarkusta, Timo Wallin tilalta. – Emme saaneet humalaa vielä kovin paljon, vain noin seitsemän kiloa. Nypimme pojan kanssa humalan kävyt irti kasvien varsista käsin, ja kyllä siinäkin pari tuntia aikaa kului! Tuhkanen käytti Wallin kasvattamat humalat erikoiserään, eli Matami Tocklin London Ale -olueen. Sitä on pantu tuhannen litran satsi Satakunnan museossa parhaillaan esillä olevan Porilaine-näyttelyn kunniaksi. Nimensä olut on saanut Helena Tocklinilta . Tämä oli arvostettu kauppiaan leski, joka sai 1760-luvulla luvan perustaa kapakan Poriin. Matamin kapakasta tuli kaupungin korkeatasoisin ravintola.. Tuhkanen on kiinnostunut yhteistyöstä Wallin kanssa vastakin, tosin Matami Tocklin -olutta hänen ei ole enää tarkoitus valmistaa. – Kyseinen olut on kyllä saanut hyvää palautetta. Mitään alkuperäistä reseptiä ei ole jäljellä, mutta olemme tehneet oluesta sellaista, minkälaista siihen aikaan valmistettu olut olisi voinut olla. Humalaa viime kesänä ensimmäistä kertaa tilallaan viljellyt Timo Walli kertoo, että kyseinen lajike on kasvanut heidän tilallaan villinä ainakin jo parisataa vuotta. Tietoa ei ole siitä, mistä se on alun perin Söörmarkkuun saapunut. Mahdollisesti Ruotsista. Ehkä käynnissä olevan pienpanimobuumin innoittamana Luonnonvarakeskus (Luke) on käynnistänyt hankkeen, jossa etsitään ja kartoitetaan kotimaisia humalalajikkeita. Jos Luke löytää kiinnostavia lajikkeita, niitä puhdistetaan geneettisesti ja ruvetaan viljelemään ammattimaisesti. Myös Walli innostui lähettämään näytteen tilansa omasta humalasta Lukeen tutkittavaksi. Paljastui, että kyseisen humalan alfa- ja betahapposuhteet olivat ihan hyvät. Walli kasvatti humalaa viime kesänä 18 kasvin verran. Nämä kasvit ovat tilan omia alkuperäislajikkeita, ei Luken geneettisesti puhdistamia. Timo Wallilla on tarkoitus kasvattaa humalaa ensi kesänä kaksin- tai kolminkertainen määrä verrattuna tähän kesään. – Humala on sitkeä kasvi, kun se on pärjännyt täkäläisissä olosuhteissa vuosisatoja ilman hoitoa. Toisaalta laadukkaan humalan kasvatus on haastavaa: se vaatii paljon ravinteita, ja kasvaa villiintyneenäkin mielellään tunkioiden läheisyydessä. Wallin tilalla kasvatetaan myös muun muassa mallasohraa ja kauraa. Haaveena on, että jos tilan oma humalakanta kasvaa ja kukoistaa hoidettuna jatkossakin, lähivuosina tilalla olisi muiden viljelykasvien lisäksi myös kunnon humalaviljelmät. "Humala on pärjännyt täkäläisissä olosuhteissa vuosisatoja ilman hoitoa.