Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Minna Kauppi varjosti ex-miestään – uutuuskirjassa vertaus Mika Myllylään: ”Pasin kaltainen fiksu tyyppi ei voinut olla sellainen”

– Kun me palattiin banketin jälkeen laivalla Virosta Suomeen, Pasi meinasi jatkaa bileitään. Huusin, että ’v***u, pidä vaan sormuksesi', ja yritin vetää sitä sormesta pois, mutta eihän se lähtenyt. Näin kuvaa Minna Kauppi keskiviikkona ilmestyvässä kirjassaan paluuta Virosta vuonna 2006. Kauppi oli voittanut Otepäässä uransa ensimmäisen arvomitalin, keskimatkan Euroopan mestaruuden. Pasi Ikosen , entisen avopuolison, harjoittelukumppanin ja valmentajan, alkoholinkäyttö on ollut usein esillä julkisuudessa. Kauppi pui ongelmaa avoimesti myös tuoreessa kirjassaan. – Minulle juhlat tarkoittivat hauskanpitoa ja sosiaalisuutta, eikä seuraavana aamuna tullut pieneen mieleenkään jatkaa juomista, vaikka olisi vähän heikko olo ollutkin, Kauppi kertoo. – Pasilla taas ei aina näyttänyt olevan hauskaa juhlissa, ja jano ei aina lähtenyt yhdessä illassa. Pullo yöpöydällä Kun pariskunta kävi Suomessa kisoissa, Kauppi ajoi. Ikosella ei ollut ajokorttia mutta matkajuomaa oli. – Mäkätin siitä kyllä, mutta en ajatellut, että se olisi ollut varsinaisesti ongelma. Pasin alkoholinkäyttö alkoi arkipäiväistyä. Jossain vaiheessa se ei enää liittynyt pelkästään juhlimiseen vaan ihan mihin tahansa: iloon, suruun, stressiin ja rentoutumiseen. Kauppi voitti vuosina 2006–10 seitsemän MM-kultaa. Hänet valittiin Vuoden urheilijaksi vuonna 2010. Menestyksen vuosina ongelmat vyöryivät päälle täydessä mitassaan. Unkarin MM-kisat vuonna 2009 avasivat silmät lopullisesti. – Pasi piti jostain syystä pulloa esillä yöpöydällä. Huusin, että 'mitä v***ua tuo pullo täällä tekee', Kauppi kertaa. – Pasi kävi juoksemassa keskimatkan (30.), ja sen jälkeen pullo aukesi saman tien. Jouduin etsimään sitä kaupungin baareista omien kisamatkojeni välissä. Raahasin sen hotellille, mutta sieltäkin se vielä livahti omille teilleen. Kaupin kisat olivat kesken. Lepo jäi olemattomaksi, tulokset heikoiksi. – Aamulla oli huono olo nukkumatta jääneen yön jäljiltä. Lähtökynnykselläkin vielä itketti, koska en todellakaan tiennyt, mitä kaikkea tämä elämälleni merkitsi. Kehoni oli lähdössä taistelemaan MM-mitaleista, mutta mieleni oli muualla. Masennusta? Kauppi piti Ikosen ongelmaa masennuksena. – En myöntänyt itselleni, että miehelläni oli alkoholiongelma, hän toteaa kirjassa. – Uskoin sinisilmäisesti, kun Pasi sanoi, ettei ole krapulassa vaan kuumeessa. Halusin uskoa. Voiko älykäs ja menestyvä huippu-urheilija olla alkoholisti? Kauppi alkoi saada isoon kysymykseensä vastauksen. – Silloinen kuvani alkoholistista oli tyypillinen katujen mies tai nainen, rapajuoppo. Ajattelin pitkään, että alkoholistit ovat jollain tasolla vähän tyhmiä, kun eivät lopeta juomista, joten Pasin kaltainen fiksu tyyppi ei voinut olla sellainen. Kirjan mukaan yhtenä päivänä Ikonen näki harhoja konekiväärillä ampuvista olennoista. Lääkäri tajusi nopeasti ongelman juurisyyn. – Häpeä oli niin suuri, etten tunnustanut todella pitkään aikaan, että Pasi on alkoholisti. Lisäksi oli vielä julkisuus, joka olisi tehnyt häpeästä entistä raskaampaa, Kauppi muistelee. – Ajattelin pitkään, että Pasin pitäisi vain vähentää juomista tai laatia juomiselle säännöt. Kun Pasi oli juomatta, sillä meni paremmin urheilussa ja muutenkin. Ero kivan Pasin ja juovan Pasin välillä oli kuin päivällä ja yöllä. Todisteita Ikosen salailutoimet alkoivat rakoilla, samoin parisuhteen luottamus. Kauppi varjosti puolisoaan. Tuuletushormista tai pyörävarastosta saattoi löytyä piilo, jossa oli "halvimpia siidereitä". – Niiden näkeminen kuvottaa edelleen. Se oli ensimmäinen kerta, kun sain todisteita sille, minkä olin kyllä jo tiennyt, Kauppi kertoo. – Julkisuudessa olin maailman huipulla ja sädehdin valokeilassa, mutta kotona tutkin sukkalaatikoita ja kaikkia mahdollisia paikkoja. Jossain vaiheessa viinanetsinnät piti laajentaa lähimetsiin. Muutaman kerran otin Pasilta kaikki rahat ja luottokortit pois, ettei se ostaisi viinaa, mutta tajusin kyllä pian, ettei niin voi tehdä. Katoamisilmoitus Lopulta usko parempaan loppui. – Viikkoa ennen (vuoden 2012) MM-kisoja Pasi ratkesi jälleen ja joi kaikki palkinto- ja matkamuistopullotkin. Hänen pettymyksensä ja paha olonsa olivat kasvaneet niin suuriksi, että tuntui, ettei Pasi enää välittänyt, oliko hän elossa ollenkaan. Ikonen lähti kotoaan kohti Jyväskylän keskustaa – ja katosi. – Me etsittiin iskän kanssa Pasia joka paikasta, pitkin poikin Jyväskylän seutua, ja sitten juoksin hotellista toiseen ja kävin näyttämässä respoissa Pasin kuvaa, Kauppi muistelee. – On kammottavaa, kun ei tiedä, onko toinen tehnyt itselleen jotakin. Kauppi teki Ikosesta katoamisilmoituksen poliisille. – Pasi oli ehtinyt olla kaksi tai kolme yötä kateissa, kun me löydettiin se kaupungilta ja vietiin katkolle. Pasi oli myös valittu MM-joukkueeseen, ja heti, kun se pääsi vähän jaloilleen, se rupesi treenaamaan MM-kisoihin. Kauppi palasi MM-matkalta kera kullan ja hopean. Ikonenkin äänessä Suunta / vaisto -kirjassa todetaan, että Ikosessa oli "samanlaisia piirteitä kuin Mika Myllylässä ". – Hänkin oli pohjoispohjalaisittain hiukan synkkämielinen sielu ja herkkä, rauhallinen ja hyväsydäminen ihminen, urheilullisesti lahjakas ja äärimmäisen kova rääkkäämään itseään, Ari Väntänen kirjoittaa. – Minnan mukaan Pasi tunnisti itsekin tämän yhteyden. Suhde päättyi eroon syksyllä 2012 – En missään tapauksessa ole Pasille katkera. Itseäni pidän vähän hölmönä, kun en lähtenyt aikaisemmin, Kauppi ruotii. – Olen onnellinen siitä, että olen luonteeltani kuin vieterinukke, joka nousee aina pystyyn, ja siitä, että Pasikin on taas onnellinen kaiken kärsimyksensä jälkeen. Ikonen kieltäytyi Iltalehden kommentointipyynnöstä, mutta hän on äänessä tuoreessa kirjassa. – Suoraan sanoen eroaminen oli tervehtymiseni edellytys, Ikonen summaa. – Muistan, millaiseksi elämä meni – ja se pitää minut kiinni tässä päivässä. Ari Väntäsen kirjoittama Minna Kauppi – Suunta / vaisto (Like) ilmestyy keskiviikkona.