Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kun kuorma-auto roikkuu henkilöauton perässä, siihen voi olla hyvä syy – ammattiautoilijat kertovat, miltä suomalainen liikennekulttuuri näyttää

Jos olisi lähtenyt sunnuntaiajelulle vuonna 1960, ei todennäköisesti olisi joutunut liikenneruuhkaan. Suomi oli vasta autoistumassa, ja henkilöautoja oli maassamme 183 409 kappaletta. Se on vähän verrattuna nykypäivään. Suomessa oli viime vuonna 2 720 307 henkilöautoa. Mitä enemmän liikennettä, sitä enemmän yhteensovittamista ja yhteishenkeä se kaikilta vaatii. Tarvitaan siis toimivaa liikennekulttuuria. Onko Suomessa sellaista? Millaista liikennekulttuurimme tällä hetkellä on ja miten se vertautuu muihin maihin? Kysyimme asiaa heiltä, joilla siitä on eniten kokemusta: ammatikseen Suomessa ja ulkomailla ajavilta kuorma-auton-, taksin- ja linja-autonkuljettajilta. Kuorma-autonkuljettaja on pitkä perspektiivi suomalaisesta liikennekulttuurista.on pitkä perspektiivi suomalaisesta liikennekulttuurista. –  Olen ollut kuorma-autonkuljettaja lähes 40 vuotta. Ajan pääasiassa puoliperävaunua, mutta myös täysperävaunua. ”Suomessa valojen väläyttäminen koetaan suurin piirtein keskisormen näyttämisenä.” Niemisellä on lisäksi vertailukohtaa meikäläiseen kulttuuriin, sillä hän on ajanut paljon ulkomailla. Nieminen on kuljettanut esimerkiksi Suomen hiihtomaajoukkueen tavaroita arvokisoihin. Meno on täällä huomattavasti seesteisempää kuin suuressa maailmassa, Nieminen sanoo. – Euroopassa tiet ovat täynnä autoja. Suomessa niitä on verrattain vähän. Sääntöjä tulkitaan ulkomailla eri tavalla kuin Suomessa. – Valojen käyttö ammattiliikenteessä on aivan erilaista muualla Euroopassa kuin Suomessa. Esimerkiksi monissa maissa kun ohittaa ja takana oleva välkäyttää valoja, se tarkoittaa, että voi huoletta kääntää eteen takaisin omalle kaistalle. Suomessa valojen väläyttäminen koetaan suurin piirtein keskisormen näyttämisenä. Niemisellä on myös perspektiiviä usein käytävään teiden kunto -keskusteluun, jossa Suomen tieverkkoa parjataan surkeaksi. – Suomessa arvostellaan paljon tieverkoston kuntoa, mielestäni vähän liikaakin. En ole todella huonoja pääteitä Suomesta löytänyt. ”On tilanteita, joissa olisi kaikkien kannalta parempi joustaa, jotta liikenne olisi sujuvaa.” Koska monissa muissa maissa liikennettä on paljon enemmän kuin meillä, ihmiset ovat tottuneet sopeutumaan. – Liikenne on muualla joustavampaa – ja pakko ollakin, kun liikennettä on niin paljon, Nieminen sanoo. Nyt tullaan siihen, mihin ammattikuljettajien kanssa puhuessa usein törmää: suomalainen liikenne on jäykkää. Esimerkiksi tilan antaminen on Niemisen mukaan aika heikkoa. – Tilaa annetaan muissa maissa isolle autolle ja henkilöautollekin paremmin kuin Suomessa. Rampeilta tulot ja menot sujuvat muualla usein sujuvammin kuin täällä Suomessa. Tuntuu, että omista oikeuksista pidetään Suomessa kauhean tiukasti kiinni. On tilanteita, joissa olisi kaikkien kannalta parempi joustaa, jotta liikenne olisi sujuvaa. Samaa sanoo taksinkuljettaja Meri Laine . Hän on ajanut taksia pääkaupunkiseudulla 16 vuotta. – Suomalainen liikenne on jäykkää. Täällä otetaan liian kirjaimellisesti kaikki säännöt liikenteessä ja muissakin asioissa. Mielestäni suomalaiset eivät ole liikenteessä kovin kohteliaita eivätkä anna tietä. Laineella on se hyvä puoli ajaessaan, että hän ajaa invataksia, jolle annetaan verrattain hyvin tilaa. – Tämä on iso auto. Jos ajaisin Fiat 500:lla, minulla ei olisi varmaan mitään arvoa. Liikennekulttuurin jäykkyys tuntuu korreloivan vanhaan mantraan, jossa suomalaisia pidetään sääntöyhteiskunnan jäseninä, jotka kunnioittavat auktoriteetteja. ”Yksi poliisiauto saa aikaan sen, että kaikki alkavat noudattaa sääntöjä ylitunnollisesti.” Joskus kunnioitus saa koomisia piirteitä, taksinkuljettaja Laine on huomannut. – Hyvä esimerkki on se, kun poliisiauto ajaa jollain vilkkaasti liikennöidyllä kadulla, kuten Mäkelänkadulla. Yksi poliisiauto saa aikaan sen, että kaikki alkavat noudattaa sääntöjä ylitunnollisesti, ajavat alinopeutta ja pelkäävät, etteivät vaan tekisi pienintäkään virhettä, mistä poliisi voisi huomauttaa. Tietynlainen suomalainen jäyhyys näkyy Laineen mukaan myös käytöstavoissa. – Maahanmuuttajataustaiset taksikuskit ovat usein kohteliaampia, sosiaalisempia ja korrektimpia. Ehkä he ovat tottuneet elämään isommissa sivilisaatioissa kuin me suomalaiset. Liikenteemme saattaa olla jäykkää ja säänneltyä, mutta sääntely on osaltaan tehnyt siitä vuosi vuodelta turvallisempaa. Luultavasti merkittävin liikenneturvallisuuden parannustoimi on presidentti Urho Kekkosen tekosia. Hän ihmetteli vuonna 1973 uudenvuodenpuheessaan, miksi Suomessa ei ole nopeusrajoituksia niin kuin naapurimaissa. Vuonna 1972 eli ennen nykyisenkaltaista nopeusrajoitusjärjestelmää Suomen tieliikenteessä kuoli 1 156 ihmistä. Silloin autoja oli teillämme noin miljoona. Vuonna 2019 autoja oli Suomessa kaikki ajoneuvot mukaan lukien 3 158 696 kappaletta ja liikennekuolemia ennakkotietojen mukaan 207. ”Vaikka liikenteemme on silloin tällöin jäykkää, turvallisuus ja tietynlainen asianmukaisuus ovat arvostettavia asioita.” Hyvä kehitys selittyy myös autojen turvallisuudella. Viimeisen 20 vuoden aikana esimerkiksi autojen korirakenteet ovat kehittyneet paljon, ja turvatekniikassa on otettu kolme isoa loikkausta: ABS-jarrut, turvatyynyt ja autojen ajonvakautusjärjestelmät. Ne ovat nykyään pakollisia kaikissa uusissa autoissa. Myös ammattiautoilijat sanovat, että vaikka liikenteemme on silloin tällöin jäykkää, turvallisuus ja tietynlainen asianmukaisuus ovat arvostettavia asioita. – Sääntöjä noudatetaan, mikä tekee liikenteestä turvallista. Olen iloinen, ettei tarvitse ajaa Puolassa, taksikuski Laine sanoo. Myös kuorma-autoilija Nieminen arvostaa sitä, että kalusto on katsastettua ja kunnossa. Samaa mieltä on linja-autoa yhdeksän vuotta Suomessa ja ulkomailla ajanut liikennepäällikkö Ari Vuorinen. – Suomessa ei tarvitse olla samalla tavalla varpaillaan kuin joskus ulkomailla, hän sanoo. – Itä-Euroopassa saatetaan mennä ihan liikennesäännöistä piittaamatta, ja nopeudet ovat todella kovia. Ohitetaan, vaikka on ohituskielto tai vaikka vastaan tulee auto. Tuntuu, että esimerkiksi Baltiassa on sanattomia sopimuksia siitä, että luotetaan vastaantulijan väistävän. Siellä on pakko luopua omista oikeuksistaan. Vaikka Suomessa liikenne tuntuu turvalliselta, mikään turvallisuuden mallimaa Suomi ei todellisuudessa ole. Olemme EU-maiden keskitasoa – ja esimerkiksi huomattavasti Ruotsin tasoa alempan a. Suomea turvallisempia maita liikennekuolemien perusteella mitattuna ovat myös esimerkiksi Britannia ja Hollanti. Liikenteen turvallisuutta mitataan usein lukemalla, joka kertoo liikennekuolemien määrän miljoonaa asukasta kohden. Vuonna 2017 se oli Suomessa 39. Ruotsin lukema on 25, ja se on EU:n alhaisin. Britanniassa lukema on 27 ja Hollannissa 31. Turvattominta on Romaniassa, jossa lukema on 98. ”Jotenkin tuntuu, että nykyään ei katsota oikein ympärille.” Kaikki kolme ammattiautoilijaa ovat huomanneet, että meikäläisessä liikenteessä ollaan jossain määrin itsekeskeisiä. – Sellaista asennetta on suomalaisissa havaittavissa, että ’minä itte’. Olisi todella mukavaa kaupungissa tasa-arvoisessa risteyksessä huomata, että sopivassa paikassa autoilija päästäisi joskus linja-auton ajamaan ensin, vaikka linja-autolla ei olisikaan etuajo-oikeutta. Linja-autolle pysähtyminen ja kiihdyttäminen ovat huomattavasti raskaampi juttu kuin henkilöautolle, linja-autoilija Vuorinen sanoo. – Jotenkin tuntuu, että nykyään ei katsota oikein ympärille. Esimerkiksi monesti tulee hätäjarrutuksia, kun ahtaalla kadulla pysäköinyt autoilija avaa yhtäkkiä oven tien puolelle. Tuntuu, että välinpitämättömyys on lisääntynyt, taksiautoilija Laine sanoo. Kuorma-autoilija Nieminen on huomannut itsekeskeisyyden niin, että alan sisällä tietynlainen yhteisöllisyys on kadonnut. – Kun aloittelin hommia 70-luvun lopulla, vastaantulevat ammattikuskit moikkasivat toisiaan. Sellainen on jäänyt melkein kokonaan pois. Ennen öljyauto morjensti rahtiautoa, mutta nykyään on selkeät luokkajaot tai jotain sellaista. En tiedä, mistä ihmisten päähän on tällainen tietynlainen tiukkapipoisuus tullut. ”Fakta on, että jos jättää kymmeniä metrejä väliä, ohi ei pääse ikinä.” Huomaavaisuuden puute näkyy myös siinä, että alinopeutta ajavat autoilijat eivät usein huomioi rekkaa tai linja-autoa, ammattikuskit sanovat. – Henkilöautossa mittari usein heittää jonkin verran. Eli jos ajaa mittarin mukaan kahdeksaakymppiä, saattaakin ajaa oikeasti seitsemääkymppiä. Kuorma-autolla ei kuitenkaan meinaa päästä ohi, kun on niin vähän ohituspaikkoja. Ja kun koettaa päästä ohi, siitä suututaan, Nieminen sanoo. Samaa sanoo Vuorinen. – Silloin tällöin on aikapainetta, ja ohi on vähän pakko päästä. Silloin joutuu roikkumaan siinä henkilöauton takana aika lähellä. Se saattaa ärsyttää henkilöautoilijaa, mutta emme me kiusallamme siinä ihan takana ole. Fakta on, että jos jättää kymmeniä metrejä väliä, ohi ei pääse ikinä, koska isolla autolla ei ehdi. Toivoisi, että hitaasti ajavat henkilöautot antaisivat ihan rohkeasti tilaa mennä ohi turvallisesti. ”Ajetaan varovasti, kun tie on kapeampi, ja sitten kiihdytetään, kun tie levenee ohituskaistan kohdalla.” Yksi liikennekulttuurimme ärsyttävyyksistä näkyy ohituskaistalla, kun aiemmin hiljaa ajavat autoilijat löytävät kaasujalkansa ohituskaistan alkaessa ja tien leventyessä. Se on erityisen harmillista isoa vehjettä ajavalle ammattiautoilijalle, jolle ohittaminen on muutoin lähes mahdotonta, sanovat Nieminen ja Vuorinen. Vuorinen veikkaa, että asiassa on kysymys psykologisesta ilmiöstä. – Ehkä se on autoilijan kokemattomuutta: ajetaan varovasti, kun tie on kapeampi, ja sitten kiihdytetään, kun tie levenee ohituskaistan kohdalla. Moni tällä hetkellä liikenteessä ärsyttävä asia saattaa pian olla historiaa. Esimerkiksi itse ajavat autot ja yhteiskäyttöautot voivat helpottaa ruuhka-aikojen liikennettä. Vaikka täysin itse ajavia autoja saataneen odottaa vielä tovi, siihen suuntaan ollaan menossa. Esimerkiksi sähköautonvalmistaja Teslalla on jo nyt pitkälle kehittynyttä autonomisuutta. Yhtiön johtaja Elon Musk sanoi hiljattain, että itsestään ajavat robottitaksit ovat teknisesti mahdollista jo luultavasti tänä vuonna. Tietyllä tavalla liikenne, jossa olisi itse ajavia autoja, voisi olla tuttua meille sääntöjä noudattaville suomalaisille: kukaan ei noudata sääntöjä yhtä tunnollisesti kuin robotti.