Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kirja-arvio: Tuhansien asiamiesten verkosto keräsi tietoa kansalaisten mielialasta talvisodan alla ja aikana

Kirjat Anna Kortelainen, Marika Honkaniemi, Maija Koskinen, Janne Selkokari ja Tuoma Tepora: Mieliala. Helsinki 1939–1945. 261 sivua. 2019. Tammi. Historioitsija ja filosofian tohtori Anna Kortelainen on toimittanut ja suureksi osaksi kirjoittanut tämän sotavuosia koskevan kirjan, joka nimestään huolimatta käsittelee muutakin kuin Helsingin mielialoja vaikeana aikana. Teoksessa on kysymys myös kulttuurivaihdosta eri muodoissa tuona aikana, erityisesti Suomen ja Saksan välillä. Suomi ja Saksa olivat "aseveljiä", eivät liittosuhteessa (ellei sellaiseksi katsota lyhyttä 26.6.1944 Ryti–Hitler kirjeenvaihdosta alkanutta ajanjaksoa, jolloin kulttuurisuhteet jo olivat alkaneet tuntuvasti heiketä). Mielialatiedustelua harjoitti kolme järjestöä: Maan Turva, Suomen Aseveljien Työjärjestö ja Vapaus, Isänmaa, Aseveljeys (VIA)-järjestö. Niillä oli tuhansiin nouseva asiamiesverkosto, jonka keräämästä aineistosta on säilynyt vain osa, sillä aineistoa hävitettiin välirauhan astuessa voimaan syyskuussa 1944. Kirja keskittyy Helsinkiin. Talvisodan esivaiheiden ja itse sodan aikaisia mielialoja analysoi jo aiemmin sotien mentaalihistorian tutkimuksessa ansioitunut Tuomas Tepora . Hän on osannut poimia tiedusteluraporteista olennaisimpia väestön mielenliikkeitä osoittavia kohtia. Johtopäätöksissään hän ei ole unohtanut aikalaiskirjallisuuden tarjoamaa ainesta. Tepora osaa kirjoittaa selkeästi ja lukijaystävällisesti. Anna Kortelainen tarkastelee kolmessa erillisartikkelissaan Helsingin naisia ja sota-ajan haasteita, taideaarteiden evakuoimista sodan jaloista ja Messuhallin suuria sotasaalisnäyttelyjä. Nämä kolme erilaista aihealuetta ovat hyvin Kortelaisen hallinnassa. Historiantutkimuksen kannalta hänen otteensa ja tietämyksensä laajuus ovat omalla tavallaan uraauurtavia. Maija Koskisen sota-ajan helsinkiläistä kuvataidekenttää käsittelevä artikkeli on mielenkiintoinen. Koskinen on perehtynyt taiteen, vallan ja politiikan keskinäisiin suhteisiin. Jotakin uraauurtavaa on myös hänen näkemyksissään, kun hän käsittelee esimerkiksi karelianismin uutta tulemista jatkosodan aikana. Saksa-suhde on ytimekkäästi eritelty. Koskisen artikkeli huipentuu Neuvostoliitto-näyttelyihin, joita pyytämättä lähetettiin heti sodan jälkeen Helsinkiin ja muualle Suomeen. Koskisella on tiettävästi valmisteilla kylmän sodan kautta koskeva vastaava tutkimus. Hän liikkuu kiintoisalla aikajänteellä. Tätä teosta, jonka rinnalla Helsingissä on kaksi näyttelyä samasta aihepiiristä, voi lämpimästi suositella historiakäsityksiämme avartavien tietojen ja näkemysten takia. Niitä täydentävät oivallisesti valitut lukuisat harvinaiset kuvat.