Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Live Kulttuuri

Keskustalla on pitkä, tekemättömän työn taakka

Uudeksi pääministeriksi noussut Sanna Marin (sd.) sekä keskustan puheenjohtaja Katri Kulmun i uutena valtionvarainministerinä muodostavan parivaljakon, joka yrittää viedä eteenpäin uuden sukupolven punamultaa. Henkilövalintoja pidetään keskustassa rohkeina, mutta välttämättöminä. Onhan nähty, ettei kumpikaan puolue pysty pelkällä hallituspolitiikalla nostamaan kannatusta. Molempien puolueiden kannatus on sitä luokkaa, ettei ihan pikkuviilauksilla saada mitään aikaiseksi. Kulmunilla on edessään valtava työsarka. Kannatus on laahannut pitkään. Hänen valintansa jälkeen oli pieni nousu, mutta nyt luvut iskivät lujaa takaisin. Kannatus oli Ylen mittauksessa 10,6 prosenttia. Koko johto uusiksi? Keskustavaikuttaja, entinen puoluesihteeri ja politiikan tutkija Pekka Perttula ehdotti viime keväänä, että keskustan olisi pitänyt mittauttaa koko johtonsa luottamus viime syyskuussa ylimääräisessä puoluekokouksessa. Vain puheenjohtaja vaihtui ja hänen tilalleen valittiin varapuheenjohtajaksi Petri Honkonen. Muu johto sai jatkaa. Jos kannatus ei lähde lentoon, johto voi olla ensi kesänä varsin toisennäköinen. Tämä ei koske vain varapuheenjohtajia, vaan myös tuoretta puheenjohtajaa. Nyt on näyttöjen aika. Aikaa kentälle Kun Kulmuni aloitti puheenjohtajana, hän ei kertonut tarkkaa ajankohtaa, milloin hän ottaa valtiovarainministerin ohjat käsiinsä. Vaalikiertueilla hän totesi, että puolue tarvitsee kaksi päivää viikosta. Elinkeinoministerinä olisi ollut paremmin aikaa kuunnella kentän ääniä. Kenttäväki tuntuikin tyytyväiseltä siihen, että Mika Lintilä ( kesk.) sai jatkaa rahaministerin pestissä. Kulmuni olisi tietysti voinut jatkaa elinkeinoministerinä vastakin, jolloin hän olisi voinut käyttää energiaansa enemmän puolueen uudistamiseen ja yhteydenpitoon kentälle. Uusi tilanne hallitusrintamalla oli kuitenkin ratkaiseva salkkujen vaihdolle. Kulmunin on aika ottaa tilansa eturivissä. Pitää muistaa, että puolueessa ovat myös varapuheenjohtajat, joille voi delegoida asioita. Uusi ohjelma, kiitos Moni keskustavaikuttaja mukaan lukien Perttula on toivonut puoluetyölle arvostusta ja suunnitelmallisuutta. Kun Kulmuni valittiin johtoon, niin useat olettivat, että nyt rakennetaan muutaman vuoden päähän ulottuva ohjelma, jonka toteuttaminen auttaa häntä ottamaan poliittisen johtajuuden. Tällaista ohjelmaa puolue nyt kaipaa kiireesti. Puolueen on pakko organisoida toimintaansa uudelleen ja poliittista valmistelua on tehostettava. Työlle pitää saada uudenlainen sisältö, mutta tätä ei tehdä hetkessä. Työtä tekemättä Kulmuni on ollut vallassa kolmisen kuukautta, mutta Perttula näkee, että puolueella on takanaan jopa vuosikymmenen mittainen tekemättömän työn aika. Näin varmasti on, kun katsoo vuosia taaksepäin. Edellinen hallituskausi meni erilaisissa tunnelmissa, kun politiikan ulkopuolelta tullut Juha Sipilä veti markkinavetoista linjaa. Sitä edellinen hallituskausi oltiin oppositiossa, ja silloin piti panna kaikki paukut siihen, etteivät Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen kuntien pakkoliitossuunnitelmat toteutuneet. Keskustelu hiipunut Yksi merkki tekemättömästä työstä on se, että keskustelukulttuuri on hiipunut. Viime viikolla kenttäväki sai vihdoin sanoa sanottavansa, kun se alkoi vaatia pääministeri Antti Rinteen eroa. Keskustavaikuttajat tulkitsevat palautteen niin, että siinä samassa purkautui aika paljon kritiikkiä myös Sipilää ja menneitä vuosia kohtaan. Höyryjä ja kuohuja oli pakko päästä irti. On väläytetty, että Rinne joutui tässä tuoksinassa hiukan sijaiskärsijän osaan. Taustakaikukin pitää kuulla Keskusta on kansanliike ja tärkeintä on kuunnella kentän ääntä. Kuuntelun lisäksi täytyy osata erottaa myös keskustelujen taustakaiku. Moni keskustalainen on havahtunut siihen, ettei puolueen asioita perata enää oikein missään. Ennen keskusta kanavoi sisäistä keskusteluaan maakuntalehtien kautta. Oli mielipidekirjoituksia ja kannanottoja. Päätoimittajat olivat näkyviä. Nyt puolueella ei ole kuin pää-äänenkannattaja Suomenmaa kanavanaan ja lehtikin ilmestyy vain kerran kuukaudessa. Virtuaalisia tupailtoja toki järjestetään, mutta ne eivät yksinään riitä.