Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Suomi takaisin, kaikki vanhat hyvät asiat takaisin – mutta oliko niitä edes?

Jos etsit kadonnutta aikaa, jotain josta jouduit luopumaan, liian usein huomaat, ei se totta ollutkaan. Lainaus on Gösta Sundqvistilta . Se on viisas. Kadonnutta aikaa on etsitty viime aikoina muun muassa vaalikentillä. Ei nyt tehdä tästä poliittista, mutta erityisesti se suola näytti janottavan perussuomalaisia (Suomi takaisin) ja sinistä tulevaisuutta (perhearvot, öö, turvallisuus, öö?). Kun sanoin, ettei tehdä tästä poliittista, tarkoitin sitä. Nostin äskeisen kaksikon esiin, koska niiden retoriikassa vedotaan samoihin tunteisiin. Se on historiaan peilaten varmaan sattumaa. Retoriikalla tehtiin huhtikuussa kova vaalitulos. Toisen puolueen osuus siitä oli hieman isompi kuin toisen. Ei ole yllättävää, että haikailulla menestyy, sillä sitä on kaikkialla. Olen pyörinyt viimeiset kolme vuotta yliopistossa. Sielläkin kuulee tasaisin väliajoin aikamatkakaipuuta. Kuulemma joskus 70-luvulla tieteen tekeminen itsessään oli vielä arvokasta, nykyään apurahahakemukset, strategiaistunnot ja muu papereiden pyörittely vie liikaa aikaa siltä oikealta papereiden pyörittelyltä. Luin hiljattain tohtori–muusikko Harri Rinteen kirjan taiteilija–instituutio Juice Leskisestä . Rinne kuvailee kirjassa elämää 70-luvun yliopistomaailmassa. Se oli kuvauksen mukaan yhtä kelvotonta kuin nytkin. Syytkin olivat samat kuin edellä mainitut. Ja kun tästä nyt puolivahingossa tuli joku helkutin suomirokkikolumni, niin otetaan nyt kolmaskin suuri mukaan. Eppu Normaali kyseli vuoden 1978 kappaleessa Poliisi pamputtaa, että miksei kukaan enää juo punkkua puistossa tai soita hanuria kadunkulmassa. Miksei enää? Miksi silloin? Miten näin huonoa nyt onkin? Aika kultaa muistot. Eikä siinä mitään pahaa. Eittämättä menneiltä ajoilta löytyy paljonkin asioita, joiden elvyttäminen olisi hyväksi nyky-yhteiskunnallekin. Listaan muutaman: hattujen käyttö, Englannin Valioliiga Ylen kanavilla, hyvesignalointi–sanan olemassaolemattomuus. Suosittelen silti kolumnin avausvirkkeen kertausta. Toisinaan maailma toki yllättää. Olin lapsena jääkiekkofani, mutten nyttemmin seuraa lajia juuri ollenkaan. Omasta kuplastani tein päätelmän, että kyllä se kiekkointoilu on laskenut ihan yleiselläkin tasolla. MM-kisatkin on joka vuosi, hyvää yötä. Ja sitten se Kanada-peli teki katsojaennätyksen. Kyllä 2011 oli asiat huonosti. 1995:stä puhumattakaan.