Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Opettaja pääsi seuraamaan nuorten sijaisten tunteja ja huolestui: Eikö tuleville opettajille opeteta sitä kaikkein tärkeintä taitoa?

Minulla oli tilapäisesti tavaroita luokkahuoneessa, jossa tunteja pitivät muutaman viikon ajan nuoret sijaisopettajat. Kävin hakemassa luokan perältä kesken oppituntien tavaroita. Pääsin kärpäsenä kattoon seuraamaan hetkiseksi näiden vasta opettajiksi opiskelevien tunteja. Hiivin huomaamattomasti luokkaan. Kukaan ei kiinnittänyt minuun huomiota. Opettaja teki työtään, ja oppilaat keskittyivät omiin toimiinsa, sain rauhassa tehdä havaintoja ilmeisen autenttisesta opetustilanteesta. Olen hämmästynyt ja huolissani jokaisella käyntikerrallani toistuneesta ilmiöstä: Opettaja puhui luokan edessä, eikä juuri kukaan kuunnellut häntä. Osa oppilaista istui hiljaa, he ehkä olisivat kuunnelleet, jos olisivat kuulleet muiden hälinän seasta jotakin. Suurin osa oppilaista touhusi omiaan. Osa jutteli keskenään, jotkut pelleilivät ja tönivät toisiaan, vakiomäärä oppilaista oli kännyköillään, joku pahimmista puhui puhelimeen. Ja opettajaraukka jatkoi puhumistaan. Eräs opettaja puhui monotonisesti, hiljaa, kuin itselleen, puheessa ei ollut taukoja, välillä hän puhetulvan keskellä kehotti passiivissa, että nyt kuunnellaan, josko jo rauhoitutaan ja jatkoi sitten substanssipuhettaan. Eräs topakampi sijainen teki samaa, mutta puhe tuli huutona. Eikä kukaan kuunnellut edelleenkään. Jäin miettimään, opetetaanko opettajankoulutuksessa joukkojen hallintaa, tilan haltuunottoa, kuulluksi tulemista. Kuinka paljon koulutuksen aikana harjoitellaan levottoman ryhmän hiljaiseksi saamista? Entä miten paljon painotetaan kuuntelemisen tärkeyttä? Kukaan ei voi oppia mitään, jos luokkahuoneessa opettajan lisäksi oppilaat puhuvat tauotta, päällekkäin ja keskenään. On varmasti äärimmäisen raskasta ja turhauttavaa puhua, kun kukaan ei kuuntele. Oppitunnin pitäminen muuttuu yhdentekeväksi selviytymiseksi. Ja sama tunne on varmasti oppilailla. Jonkin aikaa oppilaat ottavat ilon irti, jos sijaiseksi tulee kokematon opettaja, joka ei saa porukkaa hallittua. Mutta hyvin nopeasti oppilaat fiksuina ymmärtävät, että kaaos kaatuu pahiten heidän omaan niskaansa. Jos monta tuntia jää oppimatta, seurauksista vastaa viime kädessä vain oppilas itse. Itse en opettaessani puhu, jos joku muu luokassa puhuu. Keskeytän aloittamani lauseen niin monta kertaa, ettei kukaan enää puhu päälle. Sama koskee oppilaita: jos jollakin on puheenvuoro, en anna hänen aloittaa ennen kun jokainen luokassa on kuulolla. Melko nopeasti oppilaat rauhoittuvat kuunteluun, kun heiltä sitä jaksaa vaatia. Vaatimus hiljaisuudesta on merkittävä osa opettajan auktoriteettia. Puheellani on väliä. Sitä kannattaa ja pitää kuunnella.