Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Taistelua niukoista resursseista – tanssiteos irvailee koko ihmiskunnalle Coca-Cola-tölkin symboloidessa pyhää kapitalismia

Tanssi Triple Bill: Kolme teosta läheisyydestä Shadow Me. Koreografia Lee Jihee. Tuotanto Move Pocket Productions. An Incident Of Closeness. Koreografia Emrecan Tanis. Tuotanto Pori Dance Company. That’s Only My World My Life. Koreografia Lee Se Joon. Tuotanto E-DANNA. Esitys 22. huhtikuuta Porin teatterissa. Kolmen tanssiteoksen ilta käynnistyy aavemaisen vangitsevalla korealaisteoksella Shadow Me , jossa koreografi-tanssija Lee Jiheen minähahmo saa rinnalleen Kim Yejinin esittämän varjominän. Kantava oivallus on siinä, että varjominä käyttäytyy aluksi kuin tavallinen varjo, mutta irtautuu sitten omilleen, ikään kuin minähahmon tajunnan toiseksi kerrokseksi. Hahmon ja varjon suhteessa on erilaisia vaiheita. Välillä ne liikkuvat kauniisti synkronissa, välillä varjo ottaa vallan. Taidokkaiden tanssijoiden välillä vallitsee täydellinen harmonia, joka särkyy tarvittaessa disharmoniaksi. Tiivistä ilmapiiriä tukevat matalien jousien luoma äänimaisema ja yksinkertainen valaistus häivytyksineen. Lopulta tunnelma muuttuu suorastaan pakokauhuiseksi. Musiikki tihenee kohti levottomuutta hahmon rimpuillessa vimmaisesti irti varjominänsä vallasta. Hahmo repii pois mustat vaatteensa, joiden alta paljastuu valkoista. Lopulta hän jää makaamaan varjonsa päälle äänekkäästi hengittäen. Katsoja jää pidättelemään omaa hengitystään. Teos tuntuu kysyvän, pääseekö yksilö irti pinnanalaisen tajuntansa häiritsevistä viesteistä. Vastaus jää ilmaan roikkumaan. Pori Dance Companyn An Incident Of Closeness on nähty Porin teatterissa aiemminkin. Se kertoo modernin asuinmiljöön ahtaudesta, jossa jotkut uhraavat minuutensa rauhaomaisen, robottimaisen rinnakkaiselon saavuttamiseksi. Toiset yksilöt irtautuvat oravanpyörästä taistelemaan sekä itsensä kanssa että elintilansa puolesta. An Incident Of Closenes s tarjoaa hienosti toteutettua, vaativaa koreografiaa, jossa kolme tanssijaa liikkuu paljon toisissaan kiinni. Loppukuva ei ole se optimistisin – yksi tanssija kiipeää kahden raadon päälle. Ilta huipentuu toiseen korelaisteokseen That’s Only My World My Life, joka on koko ihmiskunnalle omintakeisesti irvaileva komedia. Komiikka perustuu ilmeisiin, äännähtelyyn ja virtuoosimaiseen liikehdintään, joka irtautuu täysin tanssillisista maneereista. Kaksi ihmistä herää räsykasasta kuin mitään mistään tajuamattomina koeputkiaikuisina ja alkaa kamppailla niukoista fyysisistä resursseista. Kolmas ilmaantuu ulkopuolelta sekoittamaan pakkaa. Jättiomaisuutta symbolisoi pyhä Coca-Cola-tölkki, joka saa kolmikon taistelemaan tosissaan. Huimaavassa, ääniefektien tehostamassa hidastetussa jaksossa aseina ovat ensin nyrkit, sitten teräaseet ja ampuma-aseet, kunnes lopulta siirrytään joukkotuhon tielle. Kasvolihasten ällistyttävä hallinta lisää kohtauksen koomisuutta. Lopussa yksi esiintyjistä – koreografi Lee Se Joon – laulaa hymyssä suin What A Wonderful World -klassikon. Vaikuttavan teoksen finaali on täten ehkä hiukan kliseinen, mutta hilpeä joka tapauksessa.