Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Tahdotko muuttaa elämääsi? 2020-luvulla parahultaiset päätökset ajavat ohi ankaruuden

Lapsuuden lempikirjoihini kuului erilaisista perheistä kertova kirja. Gunnel Linden kirjoittama Hullunkuriset perheet (Gummerus 1972) esitteli hassun opettavaisesti monia tapoja elää. Mukaan oli koottu väkeä vastahankaisista suit sait sukkeliin, hällävälin perheestä riehuvaisiin ja älynväläyttelijöistä hyvin myöntyväisiin. Suosikkini oli kuitenkin Ukki Parahulta . Minulla ei ole tuota kirjaa enää, mutta hän oli ainakin muistikuvissani se vakaa, joka ei touhottanut liikaa mistään, mutta jonka arki oli toimivaa ja tasapainoista. Viime aikojen raikkaimmat hyvinvointi-ilmiöt ovat muistuttaneet kummasti sekä lempikirjani ukkia että kouluvuosien terveystiedon tunteja. Niitä, joilla kiihkoilematta kerrattiin värikkään ruokavalion, unen, vaihtelevan ja monipuolisen liikunnan, sohvalla löhöilyn välttämisen, ihmissuhteiden ja esimerkiksi itselleen anteeksiantamisen tarpeellisuutta. Parahultaisen elämän aakkosia siis. Veikkaan, että vihdoin on oivallettu, että harva ankara hurahdus johtaa pysyvään lopputulokseen ja vain harva uusi oppi antaa pikakonstilla jotain, mitä aiemmin ei ole saavutettu millään. Vaikka kuinka myllertäisi elämänsä palvelemaan uutta ilmiötä, saattavat tulokset jäädä lyhytaikaisiksi. Viime aikojen raikkaimmat hyvinvointi-ilmiöt ovat muistuttaneet kummasti sekä lempikirjani ukkia että kouluvuosien terveystiedon tunteja. Tervehdin siis ilolla esimerkiksi varianssista äskettäin kirjoittaneen Petteri Kilpisen ajatuksia. Vapaasti tiivistäen hän muistutti, että kun isoon muutokseen sallii palauttavia poikkeamia, ei remontti kaadu heti ensimmäiseen takapakkiin. Ja kun ehdottomuuden sijalle antaa luvan hieman joustavammalle lempeydelle, saattaa elämänmuutos asettua pysyvämmäksi. Voittaja on toki määrätietoinen ja luja vaan ei fanaattinen ja jäykkä. Kaatuessaan hän nousee ylös ja jatkaa, sillä mikään ei mene kerrasta pilalle. Tie eteenpäin on harvoin viivasuora. Suuri linja tulee näkyviin vasta, kun vähän mutkittelevaa tietä katsoo hivenen kauempaa. Vuodessa on 365 päivää. Jos niistä vaikka 300 palvelee sopivan pienesti terveempää elämää, on se huomattavasti enemmän, kuin yksi huikean hieno aie, joka ei toteudu yhtenäkään. Lempeys luo toivoa. Ollaan lempeitä myös itsellemme.