Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Ässät saapuu ensimmäiselle pysäkilleen – mikään ei ole valmista

Epätasaisuus ja epidemiaksi levinnyt tehottomuus ovat olleet syksyn leimalliset piirteet. Parempaa on lupa odottaa. Ässien uuden alun ensimmäinen pysäkki on tänään. Liiga vetäytyy lauantain kierroksen jälkeen maaottelutauolle. Porilaiset pelaavat vielä Mikkelissä, minkä jälkeen seuraavaan otteluun on lähes kaksi viikkoa. Pata pysähtyy odotetuille sijoille. Kärkeen ei ole asiaa, mutta perässäkään ei roikuta. Joukkue taistelee tiukasti paikasta kymmenen joukkoon. Eteenpäin on siis menty, mutta taaksepäinkään ei toki voinut päästä. Kolmen pisteen voittoja Ässillä (7) on jo pian yhtä monta kuin koko viime kaudella yhteensä (9). Voittonsa Ässät on ottanut pääasiassa tiukasti puolustamalla, kurinalaisuudella ja maalivahtien vahvoilla otteilla. Häviämisessä porilaisilla ei ole ollut kaavaa. ”Tavalliset” tappiot ovat jääneet vähiin. Siis sellaiset, joissa Ässien oma paketti on ihan hyvin kasassa, pelissä ei tapahdu mitään ihmeellistä, mutta vastustaja on vain parempi tai onnekkaampi. Sen sijaan Ässiltä on nähty kokonaisia ohipelejä, puolessa välissä iskenyt ruma romahdus ja viimeisen sekunnin tappio. Sekä tietysti otteluita, joissa Pata on hävinnyt ennätyksellisen olemattoman viimeistelyn takia. Ässillä on jo seitsemän nollapeliä. Liigan ennätys on KalPan nimissä. Kuopiolaiset jäivät 14 kertaa ilman maaleja kaudella 2013–2014. Epätasaisuus ja pahimmillaan epidemiaksi levinnyt tehottomuus ovatkin Ässien alun leimallisimmat piirteet. Urheilutarinat joukkueiden suurista johtajista tuntuvat hieman kliseisiltä. Ne ovat tarinoita persoonista, jotka johtavat esimerkillään, puheellaan tai karsimallaan niin, että koko joukkue on hyppysissä. Heidän läsnäollessaan kenenkään selkä ei koskaan suoristu, kukaan ei hermoile, jokainen nostaa tasoaan. He pitävät joukkueen sisäisen vaatimustason korkeana. Klisee tai ei, mutta aika usein voittavissa joukkueissa on pelaajia, jotka istuvat yllä kuvatun kaltaisiin sankarikertomuksiin. Ja sitten on Marko Anttila , joka johti kevään MM-Leijonia empaattisuudellaan. Tämän hetken Ässistä ei oikein nouse esiin johtavia pelaajia tai persoonia. Ryhmä on puolillaan nuorta potentiaalia ja puolillaan kokeneempaa kaartia, jotka hakevat nostetta. Ryhmän hierarkia näyttää ulospäin hyvin tasaiselta. Tuskin kovin monessa muussa joukkueessa kapteeniksi olisi valittu nelosketjun pelaajaa, jolla on kauden alkaessa takanaan 86 liigaottelua. Se ei ole moite C:n rintaansa saaneelle Niklas Appelgrenille , jolla on eväitä johtaa esimerkillään, mutta hänkin on vasta opettelemassa rooliinsa. Se kuvastaa Ässien tilannetta. Pelaajat ja seura ovat matkalla eteenpäin, mutta tässä ja nyt juuri mikään ei ole valmista. Kehitysjohtaja Tommi Kerttula totesi keväällä, että Liiga on nykyään sarja, jossa menestys rakennetaan kehittymisellä. Ne voittavat keväällä, jotka kehittyvät kauden aikana eniten. Maalivahti Sami Aittokallio on ollut vaikeiden vuosien jälkeen mainio, 17-vuotias Roni Hirvonen on ihastuttanut kypsyydellään ja monipuolisuudellaan, Markus Niemeläinen on hypännyt varsin hyvin jämämiehestä isoon puolustusvastuuseen. Spinkin kaksoset selättivät tehottomuuden tuskansa ja ovat yrityksen lisäksi alkaneet saada myös tulosta. Jakob Stenqvist on pääsemässä vauhtiin hyökkäyksiä tukevana puolustajana. Joitakin kehitysaskeleita on siis nähty, muttei mitään sensaatiomaisia kasvutarinoita. Vastapainona Daniil Tarasovin , Otto Kivenmäen ja Lenni Killisen kaltaisten ison potentiaalin lahjakkuuksien alku on ollut yllättävän vaikea. Niinpä Ässiltä on lupa odottaa toistaiseksi nähtyä suurempaa kehitystä niin joukkueena kuin yksilöinä. Sopivat ostokset voisivat auttaa myös kehitykseen. Ennen Atte Mäkisen hankintaa Ässillä oli pelivaraa vielä lähes 200 000 euroa, eivätkä rahat siitä värväyksestä paljon huvenneet. Tilauksessa olisi kokemusta, kamppailuvoimaa, laukaisutaitoa ja lisää luonnetta.