Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Koronan sairastanut pariskunta kertoo yllättävistä oireista, päivien tajuttomuudesta ja kuukausien toipumisesta – Lopulta koitti helpotus, mutta kaikki ei ole vieläkään ennallaan

60-vuotias Tuomas Pulkka on tavannut olla hyvässä kunnossa. Hänellä on ruskea vyö judossa, ja hän on vuosien ajan käynyt useita kertoja viikossa treenaamassa tatamilla. Viime vuonna Pulkka otteli kahdessa eri veteraanisarjassa Pohjoismaiden mestaruuskisoissa. Tämä vuosi on ollut aivan erilainen. Viime syksynä murtui jalka. Keväällä päälle kävi koronavirus. Se tuli voimalla. Huhtikuun toisella viikolla Pulkalle nousi kuume ja yskä. – Kaksi yötä yskin. Toisen yön jälkeen tuli verta suusta. Ajattelin, että tämä on sitten vähän vakavampi juttu, Pulkka kertoo. Hän meni työterveyshuollon kautta lääkäriasemalle. Keuhkokuvat paljastivat, että hänellä oli keuhkokuume ja ilmarinta. – Lääkärin mukaan olin yskinyt keuhkoni puhki. Ilmarinta tarkoittaa, että ilmaa on päässyt keuhkopussin sisälle esimerkiksi keuhkoputken tai keuhkorakkulan repeämän vuoksi. Raju yskiminen voi altistaa siihen, mutta myös tulehdus voi heikentää keuhkopussia, niin että ilmaa pääsee keuhkopussin läpi. Matka jatkui ambulanssilla Meilahden sairaalaan, missä Pulkka yski verta uudelleen. Ilmarintaa hoidettiin, ja Pulkka sai happea maskista ja happiviiksistä. Lisähappikaan ei riittänyt. Pulkka päätyi teho-osastolle hengityskoneeseen. – Olin neljä päivää koko lailla tajuttomana, en tiennyt mistään mitään. Samaan aikaan sairastui myös Pulkan puoliso Tarja Hämäläinen , 53. Hän jäi potemaan perheen rivitalokotiin Klaukkalaan. Perheen parikymppiset pojat siirtyivät perheystävän luo eristyksen ajaksi. – Oli pelottavaa asua yksin ja olla oireissa. Pää meinasi hajota, Hämäläinen sanoo. Hänellä sairaus määritettiin lieväksi, mutta kokemus oli kaikkea muuta. Hänellä oli kuumetta, pahoinvointia, päänsärkyä, hengenahdistusta ja lihaskipuja. Lisäksi tuli pelko miehen puolesta. – Ei tiennyt selviääkö hän vai ei. Lääkäri sanoi, että teemme parhaamme mutta emme lupaa mitään. Kahden viikon kuluttua Hämäläinen katsottiin parantuneeksi. – Puin lenkkivaateet päälle ja ajattelin, että autuus alkoi. En olisi ikinä uskonut, mutta en pystynyt kävelemään viittäkymmentä metriä. Hämäläinen alkoi harjoitella astelemalla taloa ympäri ja nousemalla ja laskeutumalla kolmea porrasta. Naapuri sanoi, että hän käveli hiiren askelin. Pienin askelin aloitti myös Pulkka toipumisen sairaalassa. Ensin ei onnistunut edes seisominen ilman tukea. Sitten hän alkoi treenata kävelyä: alussa päivän urakka oli neljä askelta eteen ja neljä takaperin. Hengittäminenkin oli rankkaa. – Happi poltteli kuin olisi vetänyt oikein kunnolla tupakansavua keuhkoihin. Pulkka ei ole tupakoitsija. Jos olisi, hänelle olisi lääkärin mukaan voinut käydä huonommin. Kotiin päästyä ponnistelut jatkuivat. – Ei voinut puhua kuin pari lausetta, kun rupesi yskittämään, Pulkka kertoo. Myös Hämäläiselle puhuminen oli vaikeaa. Puolisot keskustelivat kotona lähettämällä Whatsapp-viestejä. – Kuukauden päivät meni, ennen kuin pystyi puhumaan normaalisti, Hämäläinen kertoo. Muukin toipuminen kesti. Uupumus pysyi pitkään. Kävelyllä kodin lähellä pariskunnan piti jäädä mäennyppylän päälle keräämään voimia ennen matkan jatkumista. Pulkka ja Hämäläinen eivät ole kokemuksissaan yksin. Tämä tiedetään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (Hus) kuuluvassa iho- ja allergiasairaalassa, jonne vaikean koronataudin jälkiseuranta on Husin alueella keskitetty. – Tyypillisimmät oireet toipumisvaiheessa ovat rasitukseen liittyvä hengästyminen tai hengenahdistus ja lihasten tai jalkojen väsyminen. Ihminen ei jaksa samalla tavalla rasituksessa kuin ennen, sairaalan osastonylilääkäri Paula Kauppi kertoo. – Saattaa olla, että vielä kolmen kuukauden kohdalla potilas ei ole täysin toipunut. Kaupin kaikilla seurantapotilailla tauti oli johtanut keuhkokuumeeseen, ja heitä oli hoidettu sairaalassa. Osa oli saanut tehohoitoa. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka tavallisia pitkäkestoiset oireet ovat. Brittiläisen King’s Collegen tutkijat ovat keränneet tietoja oireista ja niiden kestosta miljoonien ihmisten käyttämästä oiresovelluksesta. Aineiston perusteella oireet menevät useimmiten ohitse kahdessa viikossa. Joka kymmenennellä oireet jatkuvat kolmannen viikon jälkeen, ja pienellä osalla ne kestävät kuukausia. Keuhkosairauksiin erikoistuva lääkäri Jere Reijula Husista sanoo, että tavallinen koronatauti kestää kahdesta kuuteen viikkoa. Pitkittyvistä oireista voi hänen mukaansa puhua, kun ne ovat kestäneet yli puolitoista kuukautta. Reijula hoiti koronapotilaita Meilahden sairaalassa keuhko-osastolla keväällä epidemian ensimmäisen aallon aikana. Hän tekee kollegoineen tutkimusta koronaviruksen pitkäaikaisvaikutuksista keuhkoissa, mutta se on vielä kesken. Maailmalla on jo ehtinyt valmistua joitain tutkimuksia. Myös kotona sairastaneilla tauti voi pitkittyä. Reijulan mukaan maailmalla on esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat sairastaneet lievän taudin, mutta kärsineet oireista viikkokausia. Oireettomasti sairastaneilla tauti ei kuitenkaan ilmeisesti vaikuta yleiskuntoon. Siltä näyttää Sveitsin armeijan varusmiehistä tehdyssä tutkimuksessa, jossa tehtiin aerobista kuntoa mittaavia testejä koronatartunnan saaneille varusmiehille yhdestä kahteen kuukauden kuluttua diagnoosista. Oireisesti sairastaneiden nuorten aikuisten kestävyyskunto laski keskimäärin kymmenen prosenttia siitä, mitä se oli ollut ennen sairastumista. Oireettomilla tällaista pudotusta ei ollut. Useimmat tutkimukset vaivojen pitkittymisestä koskevat sairaalasta kotiutuneita potilaita. Sairaalaan joutuu Reijulan mukaan arviolta 10–15 prosenttia ja tehohoitoon yhdestä kahteen prosenttia kaikista tautiin sairastuneista. Pääasiassa pitkittyneet oireet johtuvat nykytiedon mukaan siitä, miten virus on runnellut keuhkoja. Kansainvälisten tutkimusten mukaan yli puolella keuhkokuumeen sairastaneista koronaviruspotilaista näkyy kolme kuukautta sairauden jälkeen keuhkokuvissa muutoksia, kuten arpikudosta. Joka neljännen keuhkot eivät vielä toimi normaalisti erilaisissa puhallustesteissä. – Tämä ei tarkoita, että keuhkot toimisivat kauhean huonosti. Arpimuutokset eivät välttämättä vaikuta keuhkojen toimintaan, ja toiminnallinen alenema viitearvoon nähden voi olla hyvin vähäinen, Kauppi sanoo. Koronatauti ei ole ainoa hengitystieinfektio, joka voi jäädä vaivaamaan pitkäksi aikaa vielä varsinaisen sairauden jo parannuttua. Eroa esimerkiksi bakteerin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen on Jere Reijulan mukaan jonkin verran. – Tämä ehkä tavallisemin aiheuttaa muihin elimiin muutoksia kuin bakteeriperäinen keuhkokuume. Oirekirjo saattaa olla moninaisempi, ja oireet ehkä kestävät keskimääräistä vähän pidempään, Reijula luonnehtii. Virus voi levitä myös suolistoon ja sydämeen. Sydänkuvassa on nähty muutoksia vielä yli kaksi kuukautta diagnoosin jälkeen. Joillekin on tullut keuhkoveritulppia ja aivoverenkiertohäiriöitä, ja niistä toipuminen voi kestää kuukausia. Italialaisessa tutkimuksessa sairaalapotilaita vaivasivat jälkeenpäin useimmin uupumus ja hengenahdistus. Seuraavaksi eniten oli nivel- ja rintakipuja. Lähes 90 prosentilla oli jälkioireita puolentoista kuukauden kuluttua. Brittiläisen Leedsin sairaalayhtymän seurannassa olevista potilaista suurimmalla osalla oli uupumusta ja voimattomuutta yhdestä kahteen kuukautta sairaalasta pääsyn jälkeen. Myös hengästyminen ja psyykkinen oireilu oli tavallista. Potilaat ovat kärsineet jälkeenpäin muistihäiriöistä ja keskittymisvaikeuksista. Joitakin ovat vaivanneet myös kipu ja huono olo, nielemisen vaikeudet, vatsaoireeet, yskä ja arka kurkku. Mainintoja on myös sydämen tykytyksestä, haju- ja maksuaistin menetyksestä, päänsärystä ja mielialan vaihteluista. Myöskään Tarja Hämäläistä ja Tuomas Pulkkaa eivät vaivanneet vain vaikea hengitys ja fyysisen kunnon lasku. – Jälkioireena tuli hyperventilaatioita, vähän kuin paniikkihäiriöitä. Piti hengittää pää alaspäin ja rahoitella itseään, Hämäläinen kertoo. Nämäkin oireet ovat jo menneet ohitse. Pulkka huomaa yhä itsesään jonkinlaista hajamielisyyttä. – Välillä tuntuu, että unohtelee asioita. Kaikkiin asioihin pitää keskittyä enemmän. Tehohoitoa saaneilla onkin selvästi useammin pitkäkestoisia oireita kuin lievemmin sairastaneilla. Pitkäaikainen tehohoito on itsessään niin rankka toimenpide, että siitä voi seurata lihasheikkouden lisäksi muun muassa ääreishermojen vaurioita. – Nämä asiat voivat vaikuttaa myös neurologiseen toipumiseen ja siihen, että akuuttivaiheessa on sekavuutta ja muita oireita, kuten huimausta ja päänsärkyä, Kauppi sanoo. Kaupin mukaan neurologisten oireiden ennuste on kuitenkin nykytiedon mukaan hyvä. Keuhkolääkäritkin muistuttavat, että taudista myös toivutaan. Leedsissä tehdyn tutkimuksen mukaan 70 prosenttia vuodeosastopotilaista oli palannut töihin kuukauden tai parin päästä kotiutumisesta. Rohkaiseva on myös kiinalaistutkimus, jossa seurattiin 55:tä vaikean koronataudin sairastanutta. Heistä kaikki olivat palanneet töihin kolmessa kuukaudessa. Tuomas Pulkka ja Tarja Hämäläinen sairastuivat samaan aikaan, ja yhtä aikaa heidän kuntonsa myös lopulta palautui ennalleen. Se tapahtui heinäkuun puolivälissä kolmisen kuukautta sairastumisesta. – Ihan kuin moottori olisi startannut käyntiin, Hämäläinen kuvaa. Pulkka käy edelleen seurantatutkimuksissa. Kunto on kuitenkin jo hyvä. – Melkein uudestisyntyminen on tapahtunut. Pariskunta käy sienessä, kävelee ja pyöräilee. Pyörällä taittuu jo 40 kilometrin lenkki.