Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Öisin siilit valtaavat Leena Haapalan pihan – siilihotellissa voi olla jopa 40 piikikästä vierasta: ”Yleensä täytyy laittaa vielä toinen buffetkierros myöhemmin illalla”

Kuuden aikaan illalla ensimmäiset hotellivieraat odottavat henkilökuntaa saapuvaksi. Jos Tervakoskella asuvalla Leena Haapalalla on ollut pitkä työpäivä, tulee hänelle kiire ehtiä tekemään ensimmäinen kattaus ajoissa. – Kupeilla on tungosta. Yleensä täytyy laittaa vielä toinen buffetkierros myöhemmin illalla, Haapala kertoo. Pari iltaa sitten Haapala suoritti laskentaa. Kuudelta illalta tuli kolmen siilin sakki ja siitä eteenpäin jatkui tasainen asiakasvirta ainakin puolille öin, jolloin Haapala lopetti laskemisen. Arviolta siilejä kävi yön aikana nelisenkymmentä. Laajeni majoitustoimintaan Haapala perusti siilihotellin viime kesänä puolivahingossa. Pihaan tuli muutama janoisen ja nälkäisen oloinen siili. Haapala ruokki ja juotti ja pian siilejä tuli lisää. – Aluksi tämä oli pelkkää baaritoimintaa, mutta sitten keksin ottaa käyttöön vanhat kanihäkit, Haapala kertoo. Nyt häkkien alakerrassa on ruoka- ja juomatarjoilu, jonka jälkeen voi yläkertaan vetäytyä lepäämään. Haapala itse nukkuu öisin vain nelisen tuntia. Aamuyöllä hän menee puutarhaan ja noukkii tyhjät ruoka-astiat, kerää pois kakat ja siistii ja kuivaa alustat. Samalla hän laittaa ruoat veteen turpoamaan valmiiksi iltaa varten. Siilien tiedotuskanava toimii Tuttu tervakoskelainen harmitteli Haapalalle, kuinka siilejä ei enää nykyään paikkakunnalla näe. Haapalaa nauratti. – Ei niitä kai muualla näe, kun ne ovat kaikki minun pihallani! Siilien määrä on kasvanut koko ajan. – Ehkä siileillä on joku keskinäinen tiedotuskanava, Haapala aprikoi. Siilihotellin suosio näkyy ruokakuluissa. 15 kilon ruokasäkki kestää hädin tuskin muutaman viikon. – Kyllä tämä alkaa lompakolle käydä. Onneksi yksi ihminen juuri lahjoitti koiranruokaa, Haapala naureskelee. Myös talviasukkaita Ensi talvea varten Haapala on tilannut siilien talvipesiä Riihimäen kierrätyskeskuksesta. Jokaiseen pesään mahtuu yksi talvivieras. Jo viime talvena Haapala otti yhden siilin horrostamaan luokseen. Talvi oli leuto ja siili heräsi vähän väliä syömään. Kevään tullen se oli niin pullea, että joutui laihdutuskuurille. – Siilin ei ole hyvä lihoa niin ettei pääse enää kerälle, Haapala sanoo. Haapalan ystävät tietävät hänen siiliharrastuksestaan. Jokin aika sitten naapuri soitti, että Haapalan pihaa lähestyi verinen siili. Nurmikkotrimmeri oli osunut eläintä päähän. Haapala puhdisti haavan ja siili parantui. Toisen siilin Haapala pelasti, kun poikanen kärsi hypotermiasta. Haapala lämmitti ja hoiti siiliä ja lopulta eläin toipui. Mummun mussukat Kun siilihotellin on kerran perustanut, on lopettaminen mahdotonta. – Ei tätä enää voi lopettaa. Jos haluan tehdä jotain muuta kesäisin, täytyy vain toivoa, että siilit itse lakkaavat käymästä, Haapala sanoo. Haapala ei anna siileille nimiä, mutta kutsuu niitä ”kullaksi”, ”rakkaaksi” ja ”mummun mussuiksi”. –Hanskat kädessä siilejä voi ottaa syliin, Haapala kertoo. Eräänä yönä Haapala lähti nopeasti piipahtamaan ulkona tarkistamassa siilien tilannetta. Hänellä oli päällään yöpaita, jalassa kumisaappaat, kädessä pitkät mustat nahkahanskat ja taskulamppu. Haapala kuuli tuhinaa tien puolelta ja suuntasi sinne. – Tietenkin juuri sillä hetkellä kolme autoa kurvasi tielle ja pysäköi ihan talon vierustoille. Näytin ihan hullulta siilimummolta, mutta silläkin uhalla menin sanomaan nuorille, että älkää tässä ajako, kun siilit liikkuvat tällä tiellä, Haapala kertoo nauraen.