Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Ikäluokkani ruokakriisi: lautanen piti syödä tyhjäksi ja kaikkea oli pakko maistaa - eettisille pohdinnoille viitattiin patakintaalla

Otsikko kertoo siitä periaatteesta, jolla monet meistä 60-vuotiaista aikanaan opetettiin syömään. Oli myös toinen periaate. Sen sisältö selvisi, jos erehtyi huutamaan eteisestä, että mitä tänään syödään. – Ruokaa, kuului keittiöstä. Äitini vastausta ei ehkä voi pitää keskustelevana, mutta tyhjentävä se kyllä oli. Kun nykynuoret pohtivat ruuan eettisyyttä, me kyseenalaistimme valikoiman. Miksi kodissa kuin kodissa syötiin aina samaa ruokaa? Joka päivä pottuja ja kastiketta, missä ovat vaihtoehdot. Isäni ei ymmärtänyt valitustamme. Hänen mielestään joka päivä oli tarjolla ainakin kaksi vaihtoa: joko syöt tai sitten et. Syystä tai toisesta vanhempieni ikäluokka oli myös sitä mieltä, että terve ihminen voi syödä mitä tahansa. Siksi ruokakulttuuriin kuului vielä kolmas periaate. Kaikkea piti maistaa. Tuohon aikaan arkiruoka ei tarjonnut silmänruokaa. Maistamisperiaate otti koville, kun tarjolla oli veripalttua tai valkoista sienikastiketta. Sienikastikkeen kohdalla tarhakaverini päätyi henkilökohtaiseen ratkaisuun. Hän työni sienikastikkeen suun sijasta taskuunsa. Arvatkaa, kiitettiinkö kotona? Vanhempieni ikäluokka eli sotavuosien lapsuuden. Silloin syötiin, mitä saatiin. Niinpä kieltäytymistä ruuasta pidettiin turhana nirsoiluna. Jopa ruoka-aineallergioihin suhtauduttiin hieman epäillen. Lihansyönnistä pidättäytyville saatettiin varsinkin pohjoisessa nakata kylmästi, että kasvissyöjähän se Hitlerkin oli. Sen jälkeen pöydässä voitiin keskittyä syömiseen. Keskustelun vuoksi suuta ei enää tarvinnut avata. Isäni ymmärsi parhaiten ruuan määrän päälle, mutta yhdessä asiassa hän oli edellä aikaansa. Jo 60-luvulla isä "tiesi", että ruokakulttuurissamme oli kolme turhaketta. Humpuukiksi hän nimesi makkaran, margariinin ja maidon. – Aikuinen ihminen ei tartte maitoa mihinkään!, hän julisti kymmeniä vuosi ennen vihreää liikehdintää. Rasvan suhteen isä kuitenkin taipui. Hän vaihtoi margariiniin, kun sitä sai Haaparannalta halvalla. Paasikiven ajan lapselle tosiasioiden tajuaminen oli viisauden alku.