Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Fysioterapeutti Kati Haula hoitaa sekä ihmisiä että eläimiä: ”Koirista parhaiten kuntoutuvat ne yksilöt, jotka ovat persoja herkuille”

Elämet ovat aina olleet Kati Haulalle ystäviä. Hän asui nuorena maalla Nakkilassa, ja hänen isänsä piti ravihevosia. Kotona oli myös paljon muita eläimiä, kuten lampaita ja kissoja. – Hengailin eläinten kanssa, ne olivat parhaita kavereitani, Haula kuvailee nuoruuttaan. Haulan veljet urheilivat paljon. Myös Kati oli liikunnallinen, ja myös hän osallistui välillä kisoihin. Kisamenestystä ei kuitenkaan tullut. – Miksi et treenannut enempää, hänelle kuittailtiin. Haula ei treenannut, koska se ei kiinnostanut häntä. Hänelle eivät olleet merkityksellisiä voitot, vaan liikunta itsessään. Kun Haula varttui, häntä alkoi yhä enemmän mietityttää myös se, miksi kroppa voi kipeytyä, kun ihminen liikkuu. Peruskoulun jälkeen Kati Haula kaipasi käsillä tekemistä, joten hän ei mennyt lukioon. Haula opiskeli sen sijaan kosmetologiksi ja kiinnostui kuntohoitajan ammatista. Hän lähti opiskelemaan lähihoitajaksi. Nimike oli silloin varsin uusi, aiemmin oli puhuttu perushoitajista. – Opintojen aikana tajusin, ettei täällä saakaan valmiuksia kuntohoitajaksi, kuten olin haaveillut. Luin kuitenkin lukuni loppuun, mutta valmistuttuani jäin hetkeksi työttömäksi. Haulalla kävi kuitenkin tuuri ja hän pääsi mukaan projektiin, jossa työttömät vetivät jumppia porilaisille päiväkotilapsille. Jumppien ohjaaminen oli Haulalle tuttua jo entuudestaan, sillä hän oli tehnyt sitä vapaa-ajallaan nuoresta asti. Kaikista aiemmista opinnoista ja työkokemuksesta Haula sai niin paljon koulutuspisteitä, että lopulta hän pääsi opiskelemaa Samkiin fysioterapeutiksi ryhmänsä ainoana ei-ylioppilaana. Fysioterapeuttina Kati Haulan kiinnostuksen kohteena on kaiken aikaa ollut työtä tekevä ihminen. Keskussairaalassa työskennellessään Haula oli kehittämässä Kimmo Nygrenin kanssa koulutusta, jossa työntekijöitä ohjattiin tekemään potilassiirrot ergonomisesti oikein. Satakunnan työterveyspalvelussa Haula pääsi tekemään ergonomisia ratkaisuja erilaisiin Porin kaupungin työkohteisiin. Lopulta Haula jäi kuitenkin yksityisyrittäjäksi, sillä hän havitteli väljiä työaikatauluja hoitaakseen esikoistaan, kehitysvammaista Jesse -poikaa. Nykyään Kati Haula tekee paljon töitä kotonaan, jossa hän hoitaa sekä ihmisiä että eläimiä. Hän työskentelee myös Porin Terveystalossa ja Eläinklinikka Satavetissä. Eläinfysioterapiassa Kati Haula on keskittynyt koirien ja hevosten hoitamiseen. – Kaikki lähti siitä, kun moni ammattiapua hakenut ihminen pyysi minua samalla vilkaisemaan myös oireilevaa lemmikkiään. Kun olin tuota aikani tehnyt, ajattelin, että miksi en hankkisi tähän myös koulutusta. Eläintä tulkitakseen on ymmärrettävä näiden kehonkieltä. Se on Kati Haulan mukaan sekä vaikeaa että kiinnostavaa. – Teen paljon töitä ystäväni Susanna Hämäläisen kanssa, sillä hän on mestari tulkitsemaan hevosia. Minä sitten neuvon omistajaa, miten hevosta pitäisi harjoittaa. Eläinfysioterapia pohjautuu siihen, että eläintä hoidetaan liikkeen avulla. Se ei ole siis esimerkiksi lihasten hierontaa. Suurin osa Kati Haulan eläinasiakkaista tulee hänen vastaanotolleen eläinlääkärin lähetteellä. Pitkin kuntoutumista Haula käy myös kuntoutusprosessin etenemisestä palavereja eläinlääkärin kanssa. Moni potilaista on leikattu tai telonut itseään muuten. On välilevyn pullistumia, leikattuja polven ristisiteitä – aivan kuten ihmisillä. Jollekin koirille on voinut jäädä virheasento siitä, että vaikka varvas on ollut kipeä. Eläin on yrittänyt väistää kipua kävelemällä oudolla tavalla, ja tämä tapa on jäänyt päälle. Siitä on seurannut uusia, isompia ongelmia. Koiraa hoidetaan fysioterapeuttisesti tekemällä sen kanssa harjoitteita, joita sitä innostetaan tekemään erityisesti herkkupalojen voimalla. – Parhaiten kuntoutuvat ne yksilöt, jotka ovat persoja herkuille! Kati Haula naurahtaa. Hevoselle puolestaan tulee helposti kipuja ja jännityksiä siitä, jos ratsastaja huojuu ja heiluu sen selässä. Hevonen kun yrittää tasapainottaa ratsastajan painopistettä omallaan. – Fysiologisesti hevonen kestää kantaa vaivatta vain 15 kilon painon. Sitä suuremmasta taakasta hevonen saa helposti kuormituksia. Kati Haula on innostunut hevosten kanssa työskentelystä niin paljon, että hän opiskelee nyt myös ratsatusterapeutiksi. Ratsastusterapia on kuntoutusmuoto, jossa kuntoutuja, hevonen ja ratsastusterapeutti työskentelevät yhdessä. Asiakkaina saattaa olla esimerkiksi kehitysvammaisia lapsia, joiden spastisuutta hevosen kanssa oleminen voi helpottaa. – Opiskelemme alaa yhdessä, Bembis-hevoseni ja minä. Tätä työtä ei voi tehdä yksin, vaan siihen tarvitaan myös koulutettu hevonen. Opiskeleva hevonen ei ole Haulan perheen ainoa koulutettu eläin. Jo neljä vuotta hommia on paiskinut myös sekarotuinen SIru , joka on Satakunnan ensimmäinen, mutta ei enää ainoa hypokoira. Hypokoira on koulutettu ilmaisemaan diabeetikon verensokerin vaihtelut. Hypokoiran tarkkaa nenää tarvitsee Haulan perheessä Jesse-poika. – Siru oli meillä jo ennen Jessen sairastumista diabetekseen. Olin lukenut jostain hypokoirista, ja päätin käydä Sirun kanssa koulutuksen. Jos Jessellä verensokeri laskee liian alas, Siru tulee kertomaan minulle siitä. Se tökkii minua kuonollaan ja haukahtelee. Palkinnoksi siitä se saa herkkupalan. Sen jälkeen, kun Siru on koulutettu hypokoiraksi, Jessen verensokerit eivät ole kertaakaan vajonneet huolestuttavan mataliksi. – Siitä olen kiitollinen, Kati Haula sanoo. Hänen jo lapsuudessa solmimansa vahva side eläinten kanssa jatkuu myös vastaisuudessa.