Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Sodat ovat opettaneet meille, että pieni ja pohjoinen Suomi pärjää vain osaamisella, yhteistyöllä ja kovalla työllä

Viime lauantaina, Antinpäivänä, tuli kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä. Suomi selviytyi, mutta hinta oli raskas. Sodan julmuuden keskellä suomalaiset löysivät silti toisensa. Tahto puolustaa itsenäistä ja kansanvaltaista isänmaata oli vahva. Itsenäisen maan olemassaolo turvattiin raskailla uhrauksilla. Kymmenet tuhannet kaatuivat ja haavoittuivat. Myös siviilejä menehtyi yli tuhat. Itsenäisyys säilyi. Suomi joutui kuitenkin luovuttamaan alueitaan ja sadattuhannet suomalaiset menettivät kotinsa. Heidät asutettiin muualle Suomeen. Elämän rakentaminen alkoi alusta. Keskeisinä rakennuspalikoina toimivat jälleen kerran työ ja yhteisöllisyys. Edellisten sukupolvien 80 vuoden takaisia uhrauksia ajatellen tämän päivän keskustelun sanavalinnoissa korviini särähtävät ilmiöt, joita toisinaan sodiksi kutsutaan. On lihasotaa, maitosotaa, metsäsotaa, joulukirkkosotaa ja kulttuurisotaa. Ääripäät jakavat ihmisiä vuohiin ja lampaisiin, äänekkäimmät vaientavat hiljaiset. Tällaisten erimielisyyksien kutsuminen sodaksi ei tee oikeutta sodissamme taistelleille ja kentille kaatuneille. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta riitasointujen kuvaaminen sodaksi on mautonta. Julkiseen keskusteluun osallistuvilta on lupa odottaa hyvää käytöstä ja kanssaihmisten kunnioitusta. Jaksan uskoa asiallisen keskustelun voimaan. Äärimmäisyyksiin meneminen, toisen tahallinen loukkaaminen tai itsensä ylentäminen muiden yläpuolelle on tarpeetonta. Mielipide-erot kuuluvat avoimeen demokratiaan. Politiikassa vaihtoehtojen esiintuominen on jopa välttämätöntä. Senkin voi kuitenkin tehdä hyvällä maulla. Onneksi puolueet kykenevät myös tekemään yhdessä. Esimerkiksi korotukset rintamaveteraanien kotiin vietäviin palveluihin ja rintamalisän nostaminen ovat osoitus kaikkien eduskuntapuolueiden yhteistyötahdosta. Nämä päätökset ovat vähintä mitä saatamme tehdä itsenäisyyttämme puolustaneiden ja heidän perheidensä hyväksi. Sodat ovat opettaneet meille, että pieni ja pohjoinen Suomi pärjää vain osaamisella ja yhteistyöllä – ja kovalla työllä. Tuohon kiteytyy mielestäni Suomen tarina. Suomen uskottavasta kansallisesta puolustuksesta on välttämätöntä huolehtia nyt ja tulevaisuudessa, vaikka akuutit Suomeen kohdistuvat uhat eivät olekaan tällä hetkellä sotilaallisia. Ajankohtaisimmat haasteet liittyvät nyt erityisesti hyvinvointiyhteiskunnan toimivuuteen, yhteiskunnan eheyteen, väestökehitykseen ja koko Suomen elinvoimaan. Näidenkin ratkominen edellyttää, että meiltä löytyy yhä tahtoa ja kykyä yhteistyöhön ja yhdessä tekemiseen. Kirjoittaja on satakuntalainen keskustan kansanedustaja.