Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tyylikkäämpi loppu Väyryselle – vai hätävaraksi keskustalle?

Entisen mahtipuolueen on tehtävä suuria linjamuutoksia saadakseen isänmaalliset suomalaiset äänestämään heitä jälleen. Keskusta on ollut siis kumppanina aiemmassa hallituksessa perussuomalaisten ja kokoomuksen kanssa. Tästä huolimatta kova oikeistolaisuus ei kokonaan selitä keskustan romahdusta. Syitä täytyy siis etsiä itse puolueen sisältä. Niitähän riittää, pienempiä ja suuria. Ensinnäkin työläis-maanviljelijät ja työttömät muistavat, miten epämiellyttävästi keskustan puheenjohtajaksi aikova Katri Kulmuni käyttäytyi kun hän kailotti Helsingin Senaatintorin mielenosoituksessa hallituksen äänitorvena. Eipä olisi uskonut, että keskusta taas näin pienessä ajassa hyytyy. Näin kuitenkin kävi, sillä se ajettiin alas omista riveistä. Viimeinen pisara keskustaa äänestäneille oli, että pakkopolitiikkaa ajanut Juha Sipilä päästettiin vielä käymään hallitusneuvotteluja. Kaikeksi onneksi hän ei sentään päässyt niissä tyrimään niin pahasti kuin koko hallituskaudellaan. Silloin oli iso sotehypetys, jossa kokoomus vei keskustaa ja perussuomalaisia. Perussuomalaisten puheenjohtajaksi valitusta Jussi Halla-ahosta tuli lopulta kompastuskivi hallitukselle, kun hänet oli valittu puolueensa johtoon. Sitä eivät kokoomuslaiset hyväksyneet. Ei siis entistä naisyrmyä Halla-ahoa, mieluummin sittenkin Soini – äärimmäisen vanhoillinen ja naisten asioita väheksyvä. Niin, muistetaan miten Sipilän lentokone kääntyi yhtäkkiä kun oli keksitty Timo Soini ja Siniset jatkoon, ja näihin herraporukoihin yhdentyi myös kokoomus suurin unelmin: Sote piti lyödä väkisin uudenlaiseen muotoon. Tämän erikoisen yhdistelmäpolitiikan tarkoituksena oli myös torjua Jussi Halla-aho, joka kuitenkin oli valittu perussuomalaisten puheenjohtajaksi laillisesti. Hän kelpasi hallitukselle ensin mutta sitten taas ei. Sipilän hallitukselle kävi monin tavoin kuin hiirelle, joka ompeli pukua kissalle. Neljä vuotta siinä meni ja lopulta tuli sitten tuluskukkaro. Ja Sote kaatui. Keskustalaiset eivät itse uskaltaneet aikanaan sanoa Sipilälle, että näin ei tehdä keskustassa. Puolueessa nähtiin esimerkiksi Sipilän itsevaltaisuus, kun hän Ranskan terrori-iskun jälkeen oli ensimmäinen, joka ryntäsi Ranskaan. Presidentti Macron oli nimittäin kaivanut Lissabonin sopimuksen esille. Siellä luvataan avunantovelvoite aseellisen hyökkäyksen kohteelle ”kaikin mahdollisin keinoin.” Mutta se ei koske Suomea sillä Suomella on erityisluonne, sotilaallinen liittoutumattomuus. Siitä huolimatta Sipilän tuliaisina oli, että on valmisteltu lakia, jossa Suomi antaa sotilaallista tukea rauhan aikana jopa Nato-maille. Tästäkin syystä ja joka tapauksessa on paljon asioita mitä äänestäjien tulee tietää, ennen kuin antavat tärkeän äänensä eduskuntavaaleissa. Oli väärin , että Sipilä ja keskusta raivasi tieltään aidon keskustalaisen Paavo Väyrysen. Mielestäni näin Sipilä ratkaisevasti hajotti keskustan sisältäpäin ja ajoi samalla alas hyvin monien suomalaisten uskon politiikkaan. Paavo Väyrynen on ollut huolissaan ja oikeassa koko Suomen linjasta. Eipä ole kuunneltu hänen terävää puhettaan on sitten ollut kysymys rajajärjestelyistä Suomen turvallisuuden takia taikka juuri Suomen itsenäisyydestä. Toinen keskustan puheenjohtajaksi pyrkivä, Antti Kaikkonen on Iltalehden (15.8) haastattelussa maininnut Väyrysen. Kaikkosen mielestä Paavo ei ole joukkuepelaaja mutta hän saisi tulla keskustaan takaisin ansaitsemaan tämänhetkistä tyylikkäämmän lopun. Että näinkö nyt? Mielestäni Väyrynen on aina ollut tyylikäs intellektuelli. Olisi hyvä tietää, onko keskustalaisuudessa itsessään enää joukkuepelaajia, jotka ymmärtäisivät Paavo Väyrysen merkityksen ja rohkeuden. Kirjoittaja on Kokemäeltä.