Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kaikkea on liikaa, luontokuvaajiakin

Tässä meidän hyvin tuntemassamme nisäkäslajissa, ihmisessä, tuppaa olemaan sellainen vika, että useimmat hänen harrasteensa riistäytyvät käsistä. Voisin kertoa melkein mistä hyvänsä inhimillisen tekemisen alueesta, mutta tilan puutteessa keskityn vain ehkä parhaiten hallitsemaani aiheeseen, luontokuvaukseen. Olen ollut puoliammattimainen luontokuvaaja 1970-luvun lopulta lähtien.Vähän ennen tai samoihin aikoihin kuvaajauransa aloittivat esimerkiksi sellaiset legendaariset mestarit kuin Seppo Keränen, Raimo Sundelin, Heikki Willamo, Jorma Luhta, Antti Leinonen, Juha Taskinen ja monet muut. En koskaan yltänyt kuvaajana mainitsemieni huippujen tasolle, mutta työskentelyssäni oli sama pohjavire, luonnonsuojelun edistäminen. Takavuosina pystyi vielä kuvan ja siihen yhdistetyn sanan voimalla viemään eteenpäin tiettyjen alueiden ja lajien suojelua. Ajat muuttuivat ja luontokuvauksesta tuli koko kansan harrastus. Useimmilta puuttuu tänä päivänä aatteellinen yhteys luonnonsuojeluun. Heille riittää, kun saa mahdollisimman monta peukutusta somessa. Digitaalinen vallankumous teki kuvaamisesta helppoa. Kun katselen nuorten kuvaajien välineistöä, en voi kuin silmät pyöreinä haukotella. Suomalaiset kodit alkavat olla täynnä viimeistä huutoa edustavaa kameratekniikkaa. Lisäksi tarvitaan laitteet kuvankäsittelyyn. Näiden välineiden tuotanto on ehtyvien luonnonvarojen riistoa pahimmillaan. Kaiken tämän soisin valokuvan ammattilaisille, joilla on kuvallista näkemystä ja oivallus valjastaa työnsä luonnonsuojelun hyväksi. Muuta perustelua en löydä näin raskaasti luontoa kuormittavalle työllle ja harrastukselle. Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n jäsenlehti Luontokuvaaja julkaisi numerossaan 2/2019 alan ongelmia käsitelleen kirjoitukseni. Tavoitteeni oli nostaa keskusteluun se kylmä totuus, että luontokuvaajia on liikaa. Nykyisessä mittakaavassa luontokuvauksella ja luonnonsuojelulla ei ole juuri mitään tekemistä keskenään. Mielelläni olisin nähnyt luontokuvauksen pysyvän pienen vastuullisesti toimivan ammattilaisjoukon käsissä. Olkoon tämä sitten vaikka elitismiä, mutta ”tavalliselta kansalta” ottaisin kamerat pois. Nuori luonnonharrastaja: älä ryhdy luontokuvaajaksi. Luonnon tarjoamista elämyksistä voi nauttia muutenkin. Paras kuva on sittenkin se, joka on jätetty ottamatta. Tuomo Hurme Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luontovalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.