Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Madridin floppi ei sotke Suomen omaa ilmastopolitiikkaa – EU:ssa päästötavoitteet on hoidettava pääosin itse

Floppi, järkytys, katastrofi. Tällaisilla sanoilla on kuvattu viikonvaihteessa päättynyttä Madridin ilmastokokousta. Monet asiantuntijat pitävät suurimpana yksittäisenä pettymyksenä sitä, ettei Pariisin ilmastosopimuksen sääntökirjan kuudennen artiklan säännöistä päästy sopuun. Kyse on niin sanotuista markkinamekanismeista eli käytännössä kansainvälisestä päästökaupasta. – Jotta tämä kaupankäynti oikeasti vähentäisi päästöjä, tarvitaan kansainvälisille hiilimarkkinoille yhteiset, vahvat säännöt, tiivistää kokousta paikan päällä seurannut WWF Suomen ilmastoasiantuntija Mia Rahunen . Hän katsoo, että päästöjä pitäisi vähentää ensisijaisesti siellä, missä ne syntyvätkin. Vaarana on, että saastuttajamaat eivät vähentäisikään päästöjä kotimaassa. – Päästökaupan tulisi johtaa uusiin ja isompiin päästövähennyksiin – sellaisiin, jotka eivät muuten toteutuisi. Jos säännöt eivät ole vahvat ja selkeät, on vaarana, että päästöt jopa kasvavat. Vanhat hyvitykset hiertävät Mikä markkinamekanismien säännöistä sitten tekee Pariisin ilmastosopimuksen vaikeimman palan? Kyse on pitkälti samoista intressiristiriidoista kuin ilmastoneuvotteluissa muutoinkin. – Kaikki kiteytyy haluttomuuteen toimia sekä potentiaalisiin taloudellisiin hyötyihin, summaa ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.). Mikkosen mukaan monilla mailla on "kova halu" luoda sääntöjä, jolla ne voisivat käyttää vanhoja Kioton sopimuksen mukaisia päästöhyvityksiä myös Pariisin sopimuksen aikana. – Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että jo tehtyjä ilmastotoimia otettaisiin laskuun uudestaan ilman, että syntyy uusia todellisia ilmastohyötyjä. Raha ratkaisee tässäkin Ympäristöministeriön hallitussihteeri Karoliina Anttonen muistuttaa, että ennen kansainvälistä talouskriisiä kansainvälisessä päästökaupassa liikkuivat miljardit. Se romahti taantuman lisäksi EU:n päästökauppajärjestelmän tiukennuksiin. Nyt haetaan asemia uuteen kaupankäyntiin. – On maita, joissa on edelleen tätä markkinaa varten perustettuja päästövähennyshankkeita ja maita, jotka odottavat pääsevänsä hyötymään tulevaisuudessa mahdollisesti kasvavasta markkinasta, Anttonen sanoo. Anttosen mukaan jotkin maat odottavat lisäksi, että kansainvälinen päästökauppa toisi rahaa kustannuksiin, joita aiheutuu sopeutumisesta ilmastonmuutokseen. Sopua hankaloittaa Rahusen mukaan myös se, että kyse on vaikeasti määriteltävistä teknisistä seikoista. Hän sanoo, että jotkin maat haluavat lisäksi siirtää päästövähennyksiään. Suomi ei tarvitse – ainakaan vielä Suomen omille päästötavoitteille kansainvälisen päästökauppajärjestelmän säännöt eivät ole kovin merkittävä tekijä. Anttonen muistuttaa, että EU:n ilmastopolitiikka perustuu kansallisiin päästövähennyksiin. Siksi Suomi ei ainakaan tällä hetkellä tarvitse kansainvälisiä markkinamekanismeja eikä edes voi kuitata niillä omia päästöjään. Tilanne voi muuttua, jos tavoitteita EU:ssa tiukennetaan ja päästövähennykset osoittautuisivat selvästi oletettua kalliimmiksi tai hitaammiksi. – Teoriassa olisi mahdollista sallia kansainvälisten hyvitysten rajoitettu käyttö. Ilmasto ei kuitenkaan tunnusta valtioiden rajoja. Hyvin toimivalla päästökaupalla olisi mahdollista vauhdittaa päästövähennyksiä globaalisti. EU ajoikin Madridissa tiukkojen sääntöjen linjaa. Niiden suurimpia vastustajia olivat Brasilia, Australia ja Kiina. "Brasilian rooli on ratkaiseva" Rahunen katsoo monien muiden tavoin, että markkinamekanismeja koskevan ratkaisun siirtyminen oli parempi ratkaisu kuin huono sopimus olisi ollut. – Huonoja, kansainvälisesti hyväksyttyjä sääntöjä on hyvin vaikea muuttaa jälkikäteen, siksi ne on parempi saada kerralla kuntoon. Asia siirrettiin monien muiden kohtien tavoin ensi vuodelle Glasgow'n ilmastokokoukseen. Anttosen mukaan sopu siellä riippuu yksityiskohtien sijaan kokonaisuudesta. Rahunen pitää hyvänä merkkinä, että joissakin markkinamekanismin yksityiskohdissa päästiin jo eteenpäin. Monien suurten maiden pitäisi kuitenkin tulla roimasti vastaan. – Varsinkin Brasilian rooli on ratkaiseva. Tehtävää voi olla paljon jo pelkästään asenteissa. Brasilian presidentti Jair Bolsonaro on tänä vuonna tullut tunnetuksi muun muassa maansa sademetsäpalojen vähättelystä. Maan ympäristöministeri Ricardo Salles puolestaan tviittasi ilmastokokouksen (COP) jälkeen näin: – Kompensoidaksemme päästömme COP:ssa, kasvislounas! Tviitin kuvassa on nähtävästi suuri annos pelkkää lihaa. Pariisin sopimuksen sääntökirjan kuudes artikla koskee markkinamekanismien kansainvälistä käyttöä. Käytännössä tämä tarkoittaa kansainvälistä päästökauppaa. Kyse on maiden mahdollisuuksista hyödyntää toisessa maassa saavutettuja päästövähennyksiä omien sitoumustensa täyttämiseen. Valtio voisi esimerkiksi rahoittaa erilaisia päästöjen vähentämiseen johtavia hankkeita jossakin muualla. Myös eri alueiden päästökauppajärjestelmät voitaisiin linkittää toisiinsa. Jotta päästöt todellisuudessa vähenisivät, on laskennan oltava tarkoin säädeltyä ja luotettavaa. Kiista Madridissa koski muun muassa näitä laskentasääntöjä ja päästöraportointia. Markkinamekanismien säännöillä halutaan varmistua muun muassa siitä, ettei vähennyksiä lasketa kahteen kertaan.