Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Muistakaa käydä pissalla ennen kuin juna lähtee - äidin neuvot saivat raivon partaalle, mutta itse lauon yhtä hölmöjä - pystyykö omaa lastaan koskaan kohtamaan tasavertaisena aikuisena?

Esikoinen oli parin kuukauden ikäinen vauva, kun ensimmäisen kerran ajelimme Kemin mummolaan. Päivää ennen matkaan äitini soitti. Ihan muina naisina hän kyseli aikataulusta ja matkareitistä. Lopussa tuli ilmeisesti se tärkein. – Ota sitten pojalle jotain lämmintä vaatetta mukaan. Vaikka täällä on niin komiat kelit, illalla saattaa tulla kylymä. Kyllä oli taas vastauksessa pitelemistä. Olin 26-vuotias, vaihtanut ensimmäisen kerran vaipat vauvalle 9-vuotiaana, tienannut diskorahat lapsenpiikana. Kaikesta huolimatta olin äidin mielestä vissiin täysi idiootti. – Täytyypä tosiaan pitää mielessä. Vastaukseni sarkasmi upposi. Äiti oli vähän nolona. – Minä nyt vaan sanoin...kun ei sitä koskaan ilimoista tiiä. Joo, ei niin tiiä. Sanotaan , että äitiyden vaikeinta aikaa on vauva-aika. Vauvat nukkuvat ja valvovat aina väärään aikaan. On ripulia ja maitoallergiaa. Entä se vertaistuki? Lehtikuvissa tyttövauvat poseeraavat vaaleanpunaisissa pitseissä. Omat pojat taas konttaavat intoa piukassa kylpyhuoneeseen vessaharjaa syömään. Räkä poskella ja paita porkkanasoseessa. Mutta vaikka äiti taas kerran erottaa lapsen himoitusta harjasta, hän on kuitenkin se maailman paras äiti. Hän saa porkkanasosepusun. Hän saa anteeksi. Nuorten naisten ja miesten kanssa elämä on paljon monimutkaisempaa. Äiti joutuu valmistautumaan siihen, että jonain päivänä tytön tai pojan peiton alta näkyy 20 varvasta. Pitää miettiä, miten kysyy hienovaraisesti ehkäisystä. Siihenkin täytyy tottua, ettei itse ehkä enää voi marssia aamiaispöytään miehen vanhassa bändipaidassa. En ole omaa äitini kummempi. Kysyin aikanani lähes täysi-ikäisiltä pojiltani kainosti ehkäisyasioista. Vastaus tuli hetken hiljaisuuden jälkeen. – Luuleksää, että mä "puikotan" jokaista muijaa, joka vastaan tulee? Eikä tässä vielä kaikki. Kun nuorimmaiseni lähti jo vahvassa teiniässä porukan kanssa junareissulle, muistin ohjeistaa: – Vaunujen ovissa ei sitten enää ole kahvoja. Ovi aukeaa, kun painatte sitä punaista nappia. Sarkastista vastausta ei tullut, mutta ilmeet kertoivat kaiken. Odottivat varmaan, että kehotan vielä käymään pissalla ennen kuin juna lähtee. Äitiyteni suurin haaste on se, miten kohdata omat lapsensa aikuisina ihmisinä, vaikka olisi kuinka huolissaan. Päteeköhän tämä myös toisinpäin?