Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Ei ole olemassa ilmaisia ämpäreitä – Laura Lilja haali taidenäyttelyyn kolmisensataa ämpäriä kuvaamaan merenpinnan nousua

Kuvataide Laura Lilja: Ilmaisia ämpäreitä, Jouni Toni: Aukio 10.3. saakka. Poriginal-galleria, Eteläranta 6, Pori, avoinna ti-su kello 11-18. Markkinointitempauksissa ilmaisia ämpäreitä himoitaan. Vanhat nuortuvat lapsiksi ja kulkevat kasvot loistaen uusi sanko käsipuolessaan. Kuvataiteilija Laura Lilja (s. 1975) haali vastaeleenä kolmisensataa jo hohtonsa menettänyttä ämpäriä ja täytti ne vedellä. Äänimaisemassa kuuluu jään sulamista. Ämpärien vedenkorkeus vastaa hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin ennustetta keskimääräisestä merenpinnan noususta seuraavien 30 vuoden aikana. Lukuisia nykytaiteilijoita ajaa tarve käsitellä ilmastonmuutosta, vaikka pitäisihän meidän jo tietää, miten maapallon jääpeitteen sulaminen vaikuttaa juomaveteen, kasteluun, energiatuotantoon, lajien levinneisyyteen, ekosysteemeihin ja niiden kautta kaikkiin ihmisiin. Silti ilmastonmuutoskeskustelu junnaa, eikä edes nuorten maailmanlaajuinen liikehdintä potki poliittisiin muutoksiin vauhtia. Ämpärimummoille piikittely on kesyä verrattuna Laura Liljan aiempiin teoksiin, jotka ovat hyökänneet älykkään rohkeasti päin valtarakenteita ja epätasa-arvoa. Se, että taide ammentaa aiheita ylikansallisista ilmastotiederaporteista, tuntuu kriittisestä näkökulmasta jopa myötäsukaiselta. Mutta kun vastarannankiisket yrittävät omia kriittisyyden käsitteen, asemoituu rakentava kriittisyys toisin. Liljan uuden tilateoksen strategiana on eleetön yksinkertaisuus. Ämpärit ovat kuin lapsia, jotka saavat kannatellakseen nousevan veden painon. Yläkerrassakin pohditaan suhtautumista epäkohtiin. Jouni Tonin (s. 1984) teokset tekevät sen kuljettamalla ajatukset ensin suuren pohjoissatakuntalaisen modernistin Juhani Tarnan (s. 1937) taiteeseen. Yhteydet Tarnan valkoisella taitettuun väripalettiin, metropolien lumoon ja tarkkarajaiseen teippimaalaamiseen ovat hurmaavia. Tonin maalausten aiheet on poimittu linja-autopysäkeiltä ja kerrostalolähiöistä. Tasaisiin väripintoihin ja viivasuoriin laatikoihin yhdistyy raaputusta ja paikoin paksumpaa maalia. Vaikka kaupungissa näkyy ilmeisiä epäkohtia, rikottuja ikkunoita ja tupruavaa savua, suhtautuvat maalaukset urbaaniin maisemaan modernismille ominaisella luottavaisuudella. Lavastemainen ripustus kuitenkin rikkoo paitsi taulujen rajoja myös niiden optimismia. Katsoja flaneeraa kuin kulisseissa, joiden iloisuudessa on jotain epäilyttävää.