Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Jätetään jo kukkapuskat ja sanahelinä –  Naistenpäivän tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi

On taas naistenpäivä. Markkinavoimat tyrkyttävät päivän varjolla kukkapuskia. Nyt on muistettava naisia. Monen korvaan hyvää naistenpäivää -toivotukset kalskahtavat teennäisiltä. Mistä meitä oikein onnitellaan? Eikö joka päivä ole jo naisten siinä missä miestenkin? Naistenpäivä sai alkunsa 1900-luvun alussa, kun sosialistinen internationaali päätti edistää naisten asiaa. Neuvostoliitossa myös miehiä muistettiin omalla päivällä. Päivän vietto levisi eri muodoissa. Ei vähiten siksi, että vuonna 1975 YK julisti 8. maaliskuuta kansainväliseksi naistenpäiväksi , jolloin kiinnitettäisiin erityistä huomiota naisten tasa-arvoon ja heidän oikeuksiinsa. Tasa-arvon ja edes perusasioiden vaatimisella naisille on tietysti yhä suuri tarve. Naistenpäivä on sille oiva foorumi. Suurin osa maailman köyhistä ja kouluttamattomista on naisia. Naiseksi syntyneen oikeus kehoonsa ja tulevaisuuteensa on edelleen olematonta valitettavan usein. Suomessakin on palkkaeroja, kotiväkivaltaa ja epätasa-arvoa työelämässä ja kotitöiden jakamisessa. Kaikki ovat itsestään selvästi tärkeitä asioita, joiden poistamiseen pitää pyrkiä yhä. Olemme kuitenkin pitkällä. Suomalaiset naiset ovat korkeasti koulutettuja. He käyvät töissä, määräävät rahoistaan ja matkustelevat. Äänestävät, menevät armeijaan. Ehkäisevät, abortoivat ja pääsevät lääkäriin kun haluavat. Suomalaisia naisia on ollut presidenttinä, pääministereinä ja johtajina myös maailmalla. Tämä vaikka on nainen, koska on nainen ja naiseudesta huolimatta. Takamatkamme on siis lähes taitettu. Olisiko meillä jo varaa siirtää katsetta kukkapuskista ja sanahelinästä vaikkapa arkiseen mikrosyrjintään? Sitä tekevät myös naiset. Siitä kärsivät myös miehet. Mitä jos sanoisimme ääneen joka kerta, kun törmäämme ulkonäköä ja elämäntapaa arvottaviin vaatimuksiin, joita elämämme kulttuurinen todellisuus meille kuiskii? Ehkä siten koittaisi päivä, jolloin kukaan meistä ei enää olisi liian rohkeasti pukeutunut lihavaksi, liian tatuoitu ollakseen uskottava tai liian tumma ollakseen suomalainen. Esimerkkiä voi ottaa äskettäin viraaliksi lähteneestä -videosta, jossa Camille Rainvillen runo naisena olosta ja sen ristiriitaisuudesta nykyajassa herää eloon.