Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Minä olen Google, sinun jumalasi – Älä pidä muita jumalia

Miten usein päivän mittaan käytät tai ajattelet Googlea, Facebookia, Instagramia ja Twitteriä ynnä muita? Suomalaiset käyttävät niitä taajaan, mutta miksi niitä pitäisi ajatella? Esimerkiksi Google on ihmisten arjessa kuin vesihana tai vessanpönttö. Ei niitäkään ajatella. Vettä tulee ja vettä menee. Verkkopalveluille saatetaan korkeintaan hymähtää silloin, kun jokainen tuutti näyttää olevan täynnä netistä toissa päivänä katsotun takin tai matkan mainoksia. Hassua on sekin, että puolison tekemät nettihaut näkyvät omassa älypuhelimessa. Jossain tuntuu olevan jokin kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän jumalan tapainen kasvoton voima, joka huomaamattamme ohjailee käyttäytymistämme ja ajatteluamme. Pelkästään Google-nimi tuo mieleen maapallon toisella puolella palvottavan puujumalan. Googlettaminen on vakiintunut kieleen Aihetta on tutkittu. Viimeksi perjantaina turkulainen Minna Saariketo väitteli Tampereen yliopistossa mediateknologiasta ja alan suuriyrityksistä osana ihmisten arkea. Väitöstutkimuksen mukaan teknologiajätit määrittävät jokapäiväistä elämäänne. Ne ovat aina vain tiiviimpi osa sitä. Saarikedon mukaan valta-asema on syntynyt vaivihkaa. Googlen ja Facebookin kaltaiset mammutit ovat kyenneet luomaan itselleen toiminnan, palvelujen ja busineksen malleja, jotka yksinkertaisesti vain pelittävät. Ne ovat kotoistuttaneet käyttäjänsä. – Vaihtoehtoisista sosiaalisen median palveluista puuttuu oma yhteisö, eivätkä hakukoneiden tulokset ole sitä mihin olemme Googlen kanssa tottuneet. Ne eivät esimerkiksi välttämättä löydä tehokkaasti tietoa suomalaisilta ja suomenkielisiltä sivuilta. – Pelkästään sellaiset uudisanat kuin "googlettaa", "tubettaa" ja "tviitata" kertovat tästä. Tutkija käyttää esimerkkinä omaa perhettään. Kun hänen tyttärensä vasta opetteli puhumaan, hän pyysi äitiään "kuukkaamaan" asioita netistä: miten aasi ääntelee tai miltä delfiini näyttää. – Isoisäni, joka on 95-vuotias eikä ole koskaan käyttänyt internetiä, on puolestaan pyytänyt minua googlettamaan jonkin vanhan kirjan arvoa tai vastapäisen palvelutalon lounaslistaa. Tämä on nyt tätä, ei voi mitään? Teoriassa – mutta eivät yleensä käytännössä – ihmiset kyseenalaistavat teknologiajättien tavat kerätä ja käyttää itse kultakin omimaansa dataa. Yleisessä tiedossa ovat myös Edward Snowdenin paljastukset ja Cambridge Analytican vaalivaikuttamiskohu sekä tuomiot, joita Google on saanut omien tuotteidensa ensisijaistamisesta. Minna Saarikedon mukaan kaikki tämä on hurjaa ja huolestuttavaa. Silti käyttäjät ovat sopeutuneet ajatukseen, että tämä on nyt tätä: ei voi mitään. – Mielikuvituksemme ei riitä hahmottamaan, että asiat voisivat olla reilummalla ja läpinäkyvämmällä tolalla. Ainoastaan sellainen arkinen vastarinta nousi tutkimuksessa merkittävästi esille, että monet ovat itse rajoittaneet netin käyttöään. Älylaitteet on laitettu pannaan esimerkiksi makuuhuoneessa tai mökillä. – Vaihtoehtoja kuitenkin on. Suhde teknologiaan voidaan kuvitella toisin, ja se on jatkotutkimuksen aihe: millaisen paikan ihmiset haluavat antaa verkkoyhteyksille ja mediateknologialle osana jokapäiväistä elämäänsä. Teknologia mahdollistaa etätyön Minna Saarikedon väitöskirjaan Kuvitelmia toimijuudesta koodin maisemissa kuuluu neljä artikkeleina julkaistua osatutkimusta. Ne käsittelevät muun muassa Googlen älylasien kotoistamista suomalaismediassa sekä ihmisten seurantasovelluksiin perustuvia kokemuksia teknologisoituneesta arjesta. Alkusysäyksen Saariketo sai ollessaan mukana professori Seija Ridellin tutkimushankkeessa silloin, kun Facebook oli Suomessa vielä uudehko palvelu. Tutkimus koski lähinnä Facebookia alustana ja käyttäjiensä toiminnan ohjaajana. – Ihmiset haluavat, että järjestelmät toimivat sujuvasti, ja ettei siihen liittyviä asioita tarvitse miettiä. – Nyt ne ovat sitten iso osa arkeamme, ja koronakriisi on vain lisännyt mediateknologian käyttöä. Viisitoista vuotta sitten meillä ei olisi ollut valmiuksia nykyisen kaltaisiin etätöihin ja yhteydenpitoihin. Saariketo työskentelee itsekin etänä. Hän väitteli Tampereen yliopistossa ja työskentelee Tukholman yliopistossa, mutta on maaliskuun 9. päivästä alkaen hoitanut töitään kotikaupungistaan Turusta.