Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Vaarallisen sarjatappajan vapauttaminen on kuin erä venäläistä rulettia, jossa ase on kansalaisen ohimolla

Jos olet tappanut kaksi ihmistä, pitääkö yhteiskunnan antaa sinulle vielä kolmaskin mahdollisuus? Entä neljäs? Viides? Tämä on kysymys, jota oikeusministeriössä pohditaan parhaillaan. Helsingin Sanomien haastattelussa (30.10.) psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma arvioi, että Suomessa on noin viisi ihmistä, joita ei pitäisi vapauttaa koskaan vankilasta. Joidenkin arvioiden mukaan tällaisia ihmisiä on jopa 20. Suomessa elinkautinen vankeusrangaistus ei tunnetusti kestä loppuelämää. Kyse on etukäteen mitaltaan määrittelemättömästä, mutta keskimäärin 14,5 vuotta kestävästä vapauden menetyksestä. Valtakunnallisesti tunnettuja neljän henkirikoksen kerhon jäseniä ovat esimerkiksi sarjakuristaja Michael Penttilä (s. 1964) ja Veli Matti Huohvanainen (s.1969). Molemmilla on kontollaan myös tuoreet murhatuomiot, jotka tosin ovat vielä vailla lain voimaa. Kanaali-Koskisena tunnettu nelinkertainen tappaja jätti Satakunnan historiaan verisen kädenjälkensä, mutta hänen viimeisimmästä henkirikoksestaan on kulunut jo yli 20 vuotta. Lähiaikoina uutisoiduista tapauksista esiin nousee Jani Blomerus (s. 1972), joka tunnetaan Porin toriampujana ja Halssin murhaajana. Molemmissa Blomeruksen syyksi luetuissa henkirikoksissa motiivi on ollut erikoinen. Vuoden 2004 ampumista edelsi tupakan pummaamisesta äitynyt riitatilanne. Halssin murhakäräjillä Blomerus arvioi itse omaa motiiviaan. Hän kertoi liittyneensä uhria jo puukottaneen sukulaismiehensä seuraan iskien itsekin teräaseella uhria useita kertoja, koska "siinä oli varmaan jotain näyttämisen tarvetta" . Elinkautisvangin vapauttamisesta päättää Helsingin hovioikeus vangin anottua vapauttamista. Kaikille elinkautisvangeille tehdään riskiarvio, jossa muun muassa arvioidaan rikoksen uusimisriskiä. Murhaaja voi vapautua, vaikka uusimisriski olisi olemassa ja vankila vastustaisi vapautusta. Nykyjärjestelmä on vaarallisimpien vankien kanssa kuin erä venäläistä rulettia, jossa ase on suunnattu kohti pahaa-aavistamatonta kansalaista. Vankeusrangaistuksen yksi funktio on estää rikoksia. Oikeusministeriön muistiossa ja myöhemmin valiokuntien ja eduskunnan käsittelyissä olisi syytä muistaa tämä tarkoitus. Yksilön vaatimus vapaudesta ei voi mennä yhteiskunnan lainkuuliaisten jäsenien turvallisuuden edelle - ei varsinkaan silloin, kun vangin kontolla on useita henkirikoksia ja asiantuntijoiden arvio varoittaa seuraavan odottavan kulman takana, kunhan vankilan ovet ensin aukeavat.