Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Onko työllisyysasteen nostolle mitään järkiperusteita?

Työllisyysasteen nostosta on tullut nykyhallituksille lähes loitsun omainen hokema. Mutta onko asetetulle tavoitteelle olemassa järjellisiä perusteita ja onko yrityksillä riittävät rahkeet sen toteuttamiseen? Helsingin yliopiston professori Juha Siltala toteaa kirjassaan ”Keskiluokan nousu, lasku ja pelot”, että teollisuudesta on kymmenessä vuodessa hävinnyt 100 000 työpaikkaa. Vuodesta 2010 suomalainen teollisuus on työllistänyt enemmän väkeä ulkomailla kuin kotimaassa. Samalla maamme on alkanut muistuttaa raaka-aineita ja puolivalmisteita huonolla katteella vievää maailmantalouden laita-aluetta. Jopa kansalliset kruununjalokivet, kuten Fortum ja Neste, ovat sijoittaneet toimintoja lähemmäksi markkina-alueita, joista sille on suurempaa hyötyä. Pelkästään Venäjällä Fortumin leivissä on 3 000 henkilöä. Saksan Uniper-kaupan toteuduttua se työllistääkin maailmalla enemmän väkeä kuin Suomessa. Menneet ovat ajat, jolloin suuret teollisuusyritykset takasivat pysyvät työsuhteet isältä pojalla. Nykyisistä palkansaajista yli puoli miljoonaa työskentelee epätyypillisessä työsuhteessa. Myös monet osa-aikaisista ja vuokratyötä tekevistä toimivat alityöllistettyinä. Talouden vetureina toimivat telakat, sellutehtaat ja autojen kokoonpano alihankintaverkostoineen panostavat automatisointiin ja robottien käyttöön. Keskeisessä asemassa ovatkin ihmistyötä korvaavaa teknologiaa kehittävät yritykset. Sitä pidetään vahvimpana tulevaisuuden kilpailukeinona maassa, jonka työmarkkinoiden jäykkyys (yleissitovuus) estää sen kehitystä kilpailijamaihin nähden. Suomen Yrittäjien selvityksen mukaan lähes puolella yksinyrittäjistä ansiot jäävät alle 2000 euron kuukaudessa ja jopa 15 prosentilla alle 1000 euron. Näille yrittäjille Sanna Marinin kaavailema lyhennetty työviikko on utopiaa. Suomessa teollisuus työllistää entistä vähemmän. Voimakkain työpaikkojen kasvu tapahtuu palvelualoilla. Suurimmat työllistämisvolyymit ovat naisvaltaisilla palvelualoilla, kuten vanhusten ja terveydenhoidossa, joiden ansiokehitys on jäänyt jälkeen vientivetoisten alojen vastaavasta. Lisäksi soten uudistamisen vaikeudet vähentävät näiden alojen houkuttelevuutta. Perinteinen pankkitoiminta, posti ja valtion liikelaitokset sen sijaa supistavat henkilöstöään ja siirtyvät yhä laajemmin nettipalveluihin tai käyttävät alihankintaa. Näiden alojen yt-neuvottelut ovat arkipäivää. Yrittäjyydestä yritetään masinoida uutta sateentekijää. Yksityisyrittäjien määrä Suomessa on kasvanut kymmenessä vuodessa yli 30 prosenttia. Useimmat näistä 182 000 yrityksestä ovat syntyneet toimialoille, joiden kehitysnäkymiin vaikuttavat talouden näkymät ja muotivirtaukset. Suomen Yrittäjien selvityksen mukaan lähes puolella yksinyrittäjistä ansiot jäävät alle 2000 euron kuukaudessa ja jopa 15 prosentilla alle 1000 euron. Näille yrittäjille Sanna Marinin kaavailema lyhennetty työviikko on utopiaa. Joka neljäs tekee töitä yli 50 tuntia viikossa. Tuntuukin, että Björn Wahlroosin epäilys siitä, että omalla työllä pitäisi elää, ei ole kaukaa haettu. Paavo Kajander Metsänhoitaja, Pori