Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Monia nuoria vaivaa nomofobia: ahdistus, huimaus ja paniikki iskevät, kun kännykkä ei toimi

Älylaitteiden aikakausi on nostanut esiin uudenlaisia hankalia pelkotiloja. Huolestuttavimmin on yleistynyt niin kutsuttu nomofobia. Termi tulee englannin sanoista no mobile phone phobia, ja sillä tarkoitetaan pelkoa jäädä ilman mobiililaitetta tai puhelinkontaktia. Nomofobiaan liittyviä oireita ovat ahdistuneisuus, kohonnut syke ja verenpaine, hengenahdistus, pahoinvointi, vapina, huimaus, masennus, epämukavuus, pelko ja paniikki. Useiden tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että pelko olla ilman kännykkää yleistyy etenkin teini-ikäisten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Virallista diagnoosia nomofobialle ei ole, mutta sitä on jo ehdotettu Yhdysvaltain mielenterveyden diagnosointijärjestelmään (DSM-5). Lääketieteen ja psykiatrian kentällä käydään keskustelua luokittelusta: onko kyseessä pohjimmiltaan fobia, ahdistuneisuushäiriö, elämäntapahäiriö vai riippuvuus? Siitä ollaan kuitenkin yksimielisiä, että nomofobia on merkittävä uhka mielenterveydelle. Viime vuonna International Journal of Community Medicine and Public Health -lehdessä julkaistiin tutkimus , joka tarkasteli 364:ää lääketieteen opiskelijaa. Melkein kaikilla havaittiin vähintään lieviä tai kohtalaisia nomofobian oireita. Vakavaa nomofobia oli 19 prosentilla. Tutkimuksen mukaan nomofobia on kasvava uhka henkiselle, sosiaaliselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Tänä vuonna Sleep-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa nomofobia yhdistyi merkittävästi suurempaan uneliaisuuteen päiväsaikaan, pitkiin päiväuniin, runsaaseen älylaitteen käyttöön yöllä, epäsäännöllisiin heräämis- ja nukkumisaikoihin sekä asioiden märehtimiseen yöllä. Nomofobia haittaa siis vakavasti unta, ja liian vähäinen unensaanti on yksi suurimmista terveysongelmista länsimaissa. Tyypillisimmin nomofobiasta kärsii henkilö, joka on ulospäinsuuntautunut, kärsii huonosta itsetunnosta ja käyttää mobiililaitetta huomattavan paljon, selviää Family Medicine and Primary Care -lehdessä viime vuonna julkaistusta tutkimusraportista. Pelko ei kohdistu siihen, että ei pysty puhumaan puhelimessa. Ahdistus liittyy paljolti sosiaalisen median käyttöön. Tärkein syy on se, että älypuhelimilla tallennetaan muistoja, jaetaan kokemuksia ja ilmennetään omaa identiteettiä, kertoo Cyberpsychology, Behavior and Social Networking -lehdessä julkaistu tutkimus . Sosiaalisen median alustat, kuten Facebook, Instagram ja Twitter, toimivat leikekirjana ihmisten elämästä. Niistä syntyy kehikko sille, miten asioita muistetaan. Tutkimusta johtaneen Hongkongin yliopiston uuden median professorin Ki Joon Kimin mukaan nomofobia uhkaa tulevaisuudessa voimistua entisestään. ”Tuore älypuhelinten ja sovellusten kehitys näyttää väistämättä lisäävän käyttäjien kiintymystä, kun tekniikka ja siihen liittyvät palvelut muuttuvat yhä henkilökohtaisemmiksi ja paremmin muokattaviksi”, Kim sanoo tutkimusraportissa. Pelko mobiiliyhteyden menettämisestä ei ole sellaisenaan häiriö­luonteista, huomauttaa Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila . ”Henkilö voi kokea olonsa epämukavaksi, jos puhelin jää kotiin, ja tunne voi häiritä toimintoja päivän aikana ilman, että kyse on millään tavalla sairaalloisesta tilasta.” Korkeilan mukaan nomofobian kaltaisen pelon ytimessä on separaatio- eli eroahdistus. Ulkopuolelle jääminen huolettaa tai aiheuttaa ahdistusta. ”Sama ilmiö liittyy sosiaaliseen mediaan, kun pelätään että jäädään paitsi jostain. Tällaisten huolien keskeinen piirre on eroahdistus. Vanha pelko on nyt uudessa kontekstissa”, Korkeila sanoo. ”Separaatioahdistus on sellaisenaan sopeutumista edistävä tunne, jonka motivoimana hakeudutaan takaisin toisten joukkoon.” Pelko paitsi jäämisestä tunnetaan nykyisin fomo-ilmiönä. Lyhenne tulee englannin sanoista fear of missing out . Se on ahdistusta siitä, että jotain hauskempaa tai mielenkiintoisempaa tapahtuu jossakin muualla. Yhdysvalloissa tehtyjen selvitysten perusteella noin 70 prosenttia millenniaaleista eli 1980-luvun alun ja 1990-luvun puolivälin välissä syntyneestä sukupolvesta kokee tätä pelkoa. Fomo-ahdistuksen kirvoittavat tyypillisimmin sosiaalisen median viestit. Ilmiö liittyy tutkimusten mukaan runsaaseen, jopa pakonomaiseen sosiaalisen median käyttöön. Paitsi jäämisen pelko on sidoksissa syvään kateuden tunteeseen. Se vaikuttaa kielteisesti itsetuntoon. Aivotutkimukset ovat paljastaneet, että ulkopuolelle jäämisen kokemus aktivoi aivoissa samaa kipukeskusta, joka aktivoituu fyysisestä kivusta. Motivation and Emotion -lehdessä vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa ilmeni, että mitä enemmän tutkittavilla oli henkilökohtaisia, opiskelu- tai työvelvoitteita, sitä vahvempaa fomoa he kokivat. Ahdistus yhdistyi väsymykseen, stressiin, unihäiriöihin ja psykosomaattisiin oireisiin. Vahvimmin se vaikutti iltaisin ja viikonloppuisin. Tutkijoiden mukaan yllättävä havainto oli se, että paitsi jäämisen pelko ei yhdistynyt persoonallisuustyyppeihin kuten neuroottisuuteen tai ulospäinsuuntautuneisuuteen. Sitä ilmeni persoonallisuuspiirteistä riippumatta. Nomofobiaan tai fomoon ei ole erikseen räätälöityjä hoitomuotoja, mutta kaikkia uuden teknologian synnyttämiä pelko- ja ahdistustiloja voidaan hoitaa samalla kaavalla kuin perinteisiä fobioita, sanoo Kalifornian yliopiston interaktiivisen median tohtori Brenda Wiederhold Cyberspychology, Behavior and Social Networking -lehdessä . Wiederholdin mukaan ensimmäinen askel oireiden vähentämiseksi on älylaitteiden säännöllinen sammuttaminen. Hän tähdentää, että ihmisten on ymmärrettävä myös riippuvuutensa juurisyy eli se, mitä täyttämättä jääneitä tarpeita digitaalisilla alustoilla paikataan. Säännöllinen irrottautuminen älylaitteista vähentää niihin kytkeytyvää ahdistuneisuutta. Kognitiivinen käyttäytymisterapia ja psyykenlääkkeet voivat olla avuksi. Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilainen on todennut Aivoliiton artikkelissa, että yleiselle aivojen hyvinvoinnille on hyväksi irrottautua digilaitteista säännöllisesti ja hallitusti. Huotilaisen mukaan on hyvä tarkistaa kännykän sovellukset sekä erilaiset hälytys- ja piipahdusasetukset ja miettiä, onko niille oikeasti tarvetta. Onko ihmisistä tullut entistä alttiimpia pelkotiloille? Korkeilan mukaan fobiat eivät ole yleistyneet suomalaisessa tai muussa länsimaisessa väestössä. Hän arvioi, että varsinkin sosiaalinen media on luonut uudenlaisen kanavan jo aiemmin ilmenneille ahdistuksen aiheille. ”Ympäristö, jossa ihmislaji kehittyi, oli varsin toisenlainen, jolloin biologiset mekanismit ovat varustautuneet hyvin erilaisiin ympäristöihin.” Kun ympäristö muuttuu turvallisemmaksi, se saattaa Korkeilan mukaan johtaa pienempien huolien muuttumiseen isommiksi ihmisen mielessä. Nyt henki ei ole päivittäin puntarissa petoeläinten tai muiden sellaisten vaarojen vuoksi, joita esi-isät kokivat. ”Erilaiset pelkotilat ovat vähän samanlainen ilmiö kuin palohälytin, joka alkaa hälyttää väärässä yhteydessä. Jos pelon aiheita on vähemmän, ihmisen aivot löytävät uusia pelon aiheita.” Jotta niistä kehittyisi diagnosoitava häiriö, tarvitaan tietynlainen perinnöllinen tausta ja olosuhteet, Korkeila tähdentää. Fobiat eivät suoraan periydy, mutta jos lapsi on herkkä huolestumaan, hän saattaa omaksua vanhempiensa pelon esimerkiksi korkeita paikkoja tai teräviä esineitä kohtaan. Korkeilan mukaan osa ihmisistä on syntyjään muita arempia ja huolestumisherkkiä. Kynnys tunteiden heräämiseen on erilainen eri ihmisillä. Osalla tunteet heräävät pienemmistä ärsykkeitä. Tämä voi koskea myös puhelimen käyttöön liittyvää eroahdistusta. Fobiaksi määritellään tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvä kohtuuton kammo. Pelkotila aiheuttaa vaikeita fyysisiä oireita ja voi kehittyä jopa paniikkihäiriöksi. Suomessa yleisimpiä ovat sosiaalinen fobia eli ihmisten huomion kohteena olemisen pelko sekä niin sanotut määräkohtaiset pelot kuten korkean paikan, terävien esineiden, pimeän ja suljetun tilan, hämähäkkien, käärmeiden ja hyönteisten kammo.