Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Autohallissa pölyttynyt ja kolhiintunut auto osoittautui todelliseksi aarteeksi - unohdetun turbon hinta-arvio on nyt lähes 300 000 euroa

Pitkä aika pysäköintihallissa voi tehdä auton arvolle ihmeitä. Ainakin itälontoolaisesta pysäköintihallista päivänvaloon putkahtanut BMW M1 vahvistaa väittämää. Omintakeisella korirakenteella varustettu vauhtilaatikko myydään Essenissä Saksassa järjestettävässä huutokaupassa lauantaina 13. huhtikuuta. Huutokauppakamarin arvion mukaan autosta voisi irrota jopa 250 000 puntaa eli lähes 300 000 euroa. Sillä summalla saisi jo käypän uuden urheiluauton. Kolhitun, kaiken nähneen kuoren alle mahtuu kunniakas menneisyys. Tuplaturboahdetun Bemarin tarina alkaa 1980-luvun sarastuksessa. Auton suuri päivä koitti 17. lokakuuta 1981 Volkswagenin testiradalla Ehra-Lessienissä. Itävaltalainen kilpa-ajaja Harald Ertl runnoi huippuunsa viritetyllä Bemarilla uudeksi autojen nopeusennätykseksi 301,4 kilometriä tunnissa. Ennätys selittyi sillä, että M1 kävi harvinaisella nestemäisellä kaasusekoitteella (liquid petroleum gas), jota suunniteltiin jossakin vaiheessa perinteisen polttoaineen rinnalle autojen käyttövoimaksi, Petrolicius-sivusto kertoo. Sittemmin auton tarina on ollut muutakin kuin silkkaa vauhtisuoraa. Bemari jäi vaille isäntää vain muutamaa kuukautta myöhemmin, kun Ertl kuoli tapaturmaisesti lento-onnettomuudessa. Vuosikymmenen puolivälissä Bemari ajautui Ruhrin kautta Hollantiin, jossa paikallinen autokauppias yritti myydä autoa edelleen. Vuoteen 1989 mennessä moni oli koeajanut ja kolhinut autoa, mutta kauppoja ei ollut syntynyt. Seuraavan vuosikymmenen alussa erikoisauto kulkeutui Britteinsaarille, jossa se vuonna 1993 lopulta sai uuden omistajan. Uusi isäntä ehti iloita menopelistään vain muutaman vuoden, ennen kuin hänkin kuoli. Kadunvarteen jätetyn menopelin peruskunto rapistui hiljalleen säiden armoilla, kunnes auto löysi tiensä paikalliseen automuseoon. Museon kuraattorin taustat olivat kuitenkin sen verran hämärät, että hänen jäljiltään suuri osa museon autokannasta ehti kadota jäljettömiin. Bemaria hän ei ehtinyt hävittää. Autojobbarin hoteisiin uskottu, rapistunut M1 raahattiin lopulta lontoolaiseen pysäköintihalliin, jossa se ehti kerätä pölyä vuosia ennen uutta tulemistaan. Edesmenneen omistajan poika toivoo, että auto päätyisi hyvään perheeseen ja saisi arvonsa mukaisen kunnostuksen. Selvää on, että ostajalla tulee olla syvät taskut ja erikoinen estetiikan taju. Varsinaisesta kaunottaresta ei ole kysymys. Petrolicius-sivuston mukaan auto muistuttaa pikemminkin raajarikkoista suihkuhävittäjää. Polttoainerohmun auton ylläpitokaan ei ole aivan halpaa leikkiä.