Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri Eurovaalitulos

Puut, kaikki heidän vihreytensä

Kuukausi sitten kaadatin pihastamme pihlajan, mutta en kevein mielin. Aluksi tyhjään pihapiiriin on helppo istuttaa liikaa puita. Ne kasvavat ja tämäkin niin, että peltikatossa ei liiskaantuneilta marjoilta ja lehdiltä pysynyt enää maali. Räystäällä ja katolla killuminen taas tuntuu vuosi vuodelta kiikkerämmältä. Sääli kaunista puuta valkoisine kukkineen ja punaisine marjoineen. Kaipaamaan jäi varmasti moni siivekäskin. Otsikko on lainaus Paavo Haavikon runosta, joka tosin ei kerro puista vaan rakkaudesta ja kaipuusta edesmennyttä puolisoa, kirjailija Marja-Liisa Vartiota kohtaan. Mutta Haavikolla oli erityinen suhde myös puihin ja metsään. Ehkä sekin oli eräänlainen rakkaussuhde. Puita olisikin syytä rakastaa, ja kuten hyvin tiedämme, puut ja metsä ovat maapallon keuhkot. Me kuolemme, jos puut kuolevat. Silti moni tuntuu vihaavan puita. Mitä isompi puu, sen suurempi uhka, joka pitää torjua, mieluummin hyvissä ajoin, eihän sen aikeista koskaan tiedä. Puut ovat roskaamassa, kaatumassa, kaatuessaan rikkomassa. Oksistossa asustelee lintuja, jotka saavat lennellä miten tahtovat ja tehdä tarpeensa mihin sattuu. Kaupunkilaisen puu kasvakoon hallitusti puistossa. Jos omassa pihassa kasvaa puu, se olkoon tuija. Metsät taas kuuluvat maalle, eivät kaupunkiin. Siksi pitää kiittää Porin kaupunkia, joka näyttää pitävän huolen siitä, että näemme metsän sijasta vain puita jos niitäkään. Tiedämme asuvamme sivistyksen lehdossa. Liikenteen näköesteitä, pajukkoa, sähkölinjojen ja valtaojien varsia on aiheellista karsia, mutta moottorisahaa on laulatettu vähän karskimmalla kädellä ja vähän joka puolella kaupunkia. Pienen metsikön sijasta tilalla on harva koivikko tai sitten ei enää mitään. Pitääkö jokaisen metsäsaarekkeen muistuttaa talousmetsää tai puistikkoa? Voi tietenkin olla, että porilainen haluaa mäkien puutteessa nähdä pitkälle ja sehän ei onnistu, jos on puita ja puskia edessä. Jos metsuri kiitää , minä en. Pyöräilijänä olen kiitollinen jokaisesta tuulensuojasta, joka näillä aukeilla on tarjolla. Metsiköistä on moneksi myös kaupungeissa. Ne torjuvat tuulen lisäksi melua ja pölyä ja tarjoavat suojapaikan luonnon monimuotoisuudelle. Tehostetun ”hoidon” sijasta tarvittaisiin lisää ”villisti” kasvavaa metsää. Kohta väistyvä pääministeri Juha Sipilä ehdotti koululaisten ilmastotalkoiksi puiden istutusta ja sai vastaansa lähinnä ivaa ja hymähtelyä. Eiväthän ne ehdi maailmaa pelastamaan. Kasvavat pirulaiset liian hitaasti, kiusallaan vielä senkin jälkeen, kun istuttaja on jo turpeen alla. Jos saavat kasvaa. Kirjoittaja on SK:n eläkkeellä oleva kulttuuritoimituksen esimies