Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Sen piti olla täydellinen kesäpäivä – mökkeilijä, et varmasti onnistu mokaamaan yhden päivän aikana yhtä monesti kuin minä​

Herään poskilleni pyrkivään valonsäteeseen. Aurinko paistaa, lämpömittarin lukema alkaa kakkosella ja lintuperhe harjoittelee oopperalaulantaa. Nyt se on koittanut, nimittäin täydellinen kesäpäivä mökillä. Asiat ​alkavat mennä pieleen jo ennen kuin ehdin nousta sängystä. Jalkoihini on ilmestynyt noin 231 hyttysenpuremaa. Hiusteni latvat ovat jääneet kiinni antiikkisen tyynyliinan naruihin. Kynsilakkaani on hilseillyt pitkin lakanaa ja vesilasini on kaatunut matolle. Noin puoli tuntia ja yhtä irronnutta hiusmöykkyä myöhemmin selviydyn keittiöön ja päätän keittää teetä. Huomaan kattilan pohjalle jääneen pienen tilkan. Vasta nielaistuani ensimmäisen kulauksen Kyllä minä tiedän! -Muumi-teetä aistin multaisen maun. Olen kiehauttanut eilisen perunanpesuveden. Enpä minä vaan tiennyt. Sisuuntuneena suuntaan ulos heittämään tikkaa. Ensimmäinen kierros menee vielä hyvin – yksikään ei osu tauluun, mutta kaikki osuvat seinään. Vastoinkäymiset alkavat toisella kierroksella. Yksi tikka jää jumiin viereisestä ovesta roikkuvaan munalukkoon, yhdestä katkeaa kärki. Yksi osuu napakymppiin, mutta putoaa sitten maahan. Viidessätoista minuutissa olen rikkonut kolme tikkaa. Lähden ​ hakemaan polttopuita. Sadan metrin matkalla astun nokkosen sekä kahden naulan päälle. Kun korit ovat täynnä ja lähden kulkemaan samaa polkua takaisin, yhdestä irtoaa pohja ja toisesta kahva. Olisikohan sittenkin ollut helpompaa kaataa kokonainen kuusi. Päätän ottaa rauhallisesti ja kastella kukat. Yhdessä vesisaavissa lilluu kuollut lintu, yhteen on hukkunut pieni metsähiiri. Kaikki loput ovat tyhjiä. Päätän ravita orvokit kivennäisvedellä. On aika tehdä ruokaa. Nyt mikään ei voi mennä pieleen, ajattelen. Kyllähän jokainen jauhelihan osaa paistaa. Paistaminen onnistuukin kuin unelma. Maustaminen ei. En kuvitellut osaavani sekoittaa kanelin ja jauhelihamausteen sekä suolan ja sokerin. Ehkäpä​ päivän suunta kääntyy jäätelöllä. Astelen kauppa-autoon, kompastun rappusissa, horjahdan kohti olutlavaa ja pudotan pankkikorttini pakastinrivin alle. Mökkinaapurini kysyy minulta, aionko ostaa keskikaljaa. Vielä eilen en aikonut, enää en tiedä. Syötyäni jäätelöni päätän tehdä oikein sekä yhteiskuntamme että itseni kannalta: menen nukkumaan kuudelta kauniina kesäiltana. Niin on turvallisinta meille kaikille. Kirjoittaja on oikeustieteen opiskelija, joka normaalisti osaa mökkeillä.