Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

NHL-pelaaja Ville Heinolan koronakesä on hikeä täynnä – ”Antaa hirveästi motivaatiota, että pääsisin sinne takaisin”

Äijänsuon jäähallin pihamaalla on tuoreiden helteiden aikana näkynyt lämpimästi pukeutuneita ja muutenkin hyvin suojautuneita pelaajia. Normaalisti jääkiekkoilijat kulkevat kesäkuussa shortseissa ja t-paidassa, mutta Ville Heinola ja muut Lukon treeneihin osallistuvat ovat joutuneet koronaohjeiden vuoksi turvautumaan poikkeusjärjestelyihin. Lukon liigajoukkueen pelaajat ovat pukeutuneet omassa pukukopissaan, mutta vetäneet jäätreeninsä parin kilometrin päässä Tuki-areenaksi ristityssä harjoitushallissa. Matkat on kuljettu omilla autoilla – täydessä sotisovassa. Vain luistimet on kiskottu jalkaan paikan päällä. Kuvio on yhtä aikaa sekä mutkaton että haiseva. Lätkävarusteisiin näet pinttyy ajan saatossa tietty ominaishaju, jota ei voi hyvällä tahdollakaan kuvata kesän raikkaaksi tuulahdukseksi. Toki pinttynyt hiki on parempi kuin pitkittyneet poikkeusolot, joiden vuoksi keltapaitaisen Heinolankin kausi jäi kesken. Ei tietoa, mitä seuraavaksi tapahtuu Jos oikein tarkkoja ollaan, Heinola ei ole enää Lukon pelaaja, vaan koronan keskeyttämän kauden jälkeen hän ”palautui” NHL-seura Winnipeg Jetsin mieheksi. – Sopimusta Lukon kanssa ei tosiaan enää ole, mutta on hienoa, että olen päässyt treenaamaan täällä joukkueen mukana, Heinola kiittelee. Silti hän ei vielä tiedä, mitä tapahtuu heinäkuun alussa, kun 24 NHL-seuraa palaavat pitkittyneeltä tauolta. Joukkueiden on tarkoitus jatkaa kesken jäänyttä kautta harjoitusleireillä ja palata sitten tositoimiin, jotta mestaruuskannun kohtalo vuosimallia 2020 saataisiin ratkaistua ennen uuden – ja suurella varmuudella viivästyvän – kauden alkua. – Vielä ei ole mitään tietoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. En luultavasti lähde sinne vielä heinäkuussa. Oli sovittu, että pelaan tämän kauden Raumalla ja palaan ensi kaudeksi, mutta nyt sinne palataan vielä tätä kautta varten, Heinola hymähtää. Tilanne on kaikin tavoin poikkeuksellinen, muttei tunnu nuorta miestä stressaavan. – On vaikea sanoa, mikä olisi parasta. Voisi olla hyvä saada treenata täällä, kun siellä on vielä runsaasti rajoituksia, mutta jos olisi mahdollisuus pelata, niin aina haluaisin sitä tehdä, puolustaja pyörittelee. Pelihaluja lisää se, että kevät kotimaan kaukaloissa jätti mestaruustaisteluun ilmoittautuneille raumalaisille runsaasti jossiteltavaa. – Kun kausi päättyi, ei edes tuntunut, että se olisi loppunut. Kukaan ei tiedä, miten keväällä olisi käynyt, mutta kyllähän meillä olisi Lukon kanssa ollut hyvä mahdollisuus mennä pitkälle. Aerobista kuntoa Edellisestä ottelusta on ehtinyt kulua jo yli kolme kuukautta. – Ainoa hyvä puoli on siinä, että nyt on saanut treenata pitkään ja pystynyt kehittämään ominaisuuksia, Heinola hymähtää. Painotukset ovat olleet nuorelle kiekkoilijalle tyypillisiä. Heinola ei ole ulkoiselta olemukseltaan mikään mörssäri. Siksi tavoite on selvä: – Miehisyyttä ja voimaa lisää. – Olen keskittynyt paljon aerobiseen kuntoon. Olen rakentanut peruskestävyyttä ja yrittänyt saada voiman lisäksi lihasta. Jääkiekkoilijan ominaisuusharjoittelu rakentuu nopeudesta, voimasta ja kestävyydestä. Yhtälö on paperilla helppo, mutta käytännössä asiat on osattava tehdä niin, ettei mikään osa-alue syö toista. – Totta kai haluan myös lisää voimaa ja lihasta, mutta pääosassa on silti pohjien luominen. Jos keskittyy liikaa yhteen osa-alueeseen, käy helposti niin, että joku toinen kärsii. Kapeissa kaukaloissa vastassa on sangen raavaita äijiä. – On joo, mutta en mene taklaamaan ja rähisemään. Oma tyylini on erilainen, ja vahvuuksista on tarkoitus pitää myös kiinni. Jos tosiaan saisi sitä miehisyyttä lisää, mutta pystyisi pitämään kiinni myös omista vahvuuksista, niin se olisi hyvä, Heinola miettii. ”Menin vain enkä miettinyt” Vuosi sitten Heinola ja muu perhe viettivät juhannusta NHL:n varaustilaisuudessa Vancouverissa. Tyynenmeren rantamaisemat vaihtuvat tänä vuonna perinteiseen keskikesänviettoon kaveriporukalla. Niissä kekkereissä väkeä on taatusti vähemmän kuin Draft-tapahtumassa, joka on suuren luokan mediaspektaakkeli. Sen päätähtiä ovat 18-vuotiaat nuoret miehet, joiden elämän suunta ja myös asuinpaikka määräytyy tilaisuudessa. Peruskaava on simppeli. Mitä aikaisemmassa vaiheessa tilaisuutta nimi huudetaan, sitä valoisammalta – ja rahakkaammalta – tulevaisuus näyttää. Myös sillä on merkitystä, mikä 31 NHL-joukkueesta kutsuu lupauksen lavalle. Heinolan osalta suunta selvisi viime kesänä jo varhain. Winnipeg Jets varasi Kankaanpään Jääkarhujen kasvatin ykköskierroksella, numerolla 20. Saman asian voi esittää myös pelipaikkaan pureutuen: kiekkomaailman kovimmassa ytimessä oltiin vuosi sitten sitä mieltä, että kevytrakenteinen, kiekollisesti taitava ja pelirohkea puolustaja on ikäluokkansa kahdeksanneksi lupaavin pelipaikallaan. Yleisesti tunnettua on, että varaus ei vielä tarkoita varmaa pelipaikkaa kenellekään, vaan potentiaali pitää jalostaa taalaliigan tasolle kovalla työllä. Sitä työtä Heinola on viime viikot tehnyt. Pari-kolme varauskesän jälkeistä vuotta määrittelevät suunnan, johon ura lähtee kaartumaan. Alku ainakin oli lupaava, sillä Heinola pystyi ottamaan heti paikan Jetsin pelaavasta miehistöstä. – Aika paljon kerkesi tapahtua pienessä ajassa. Alku oli aikamoista liitoa, menin vain enkä miettinyt. Oli hieno pelata, kun kulki, hän muistelee. Vastuuta ja peliaikaa lohkesi mukavasti. Toisaalta mitä pienemmällä numerolla varaus tulee, sitä paremmat mahdollisuudet pelaaja saa. Ykköskierroksen pelaajat saavat erityistä huolenpitoa, täsmällisempää ohjeistusta ja parempia mahdollisuuksia enemmän kuin häntäpäässä eli kutos- tai seiskakierroksilla varatut. Helpolla toki ei pääse kukaan. NHL tuo motivaatiota Toinen tosiasia on se, että heti varauskesän jälkeisellä kaudella NHL-jäille murtautuvien määrä voidaan laskea sahatyöläisen yhden käden sormilla. Vuosi sitten koko draftissa varattiin 217 pelaajaa. Heistä vain viisi (5!) nähtiin viime kaudella NHL:ssä. Heinola oli yksi heistä. Puolustajista taalaliigassa debytoi KJK-kasvatin lisäksi vain ruotsalainen Tobias Björnfot, joka nähtiin Los Angeles Kingsin paidassa kolmessa virallisessa ottelussa. Muun ajan länsinaapuri pelasi farmiliiga AHL:n puolella. Muut kolme ”ylhäällä” nähtyä olivat varaustilaisuuden kolmen kärjessä varatut hyökkääjät Jack Hughes , Kaapo Kakko ja Kirby Dach , jotka pelasivat niin sanotun täyden kauden, eli olivat mukana alusta siihen asti, kunnes virus katkaisi kauden. Heinolalla on kova halu päästä kasvattamaan ottelumääräänsä viime syksyn kahdeksasta. – Näin, mitä se touhu on siellä ja pääsin aistimaan, mitä siellä vaaditaan. Se oli todella tärkeää. Nyt tiedän, mitä tuleman pitää. Antaa hirveästi motivaatiota, että pääsisin sinne takaisin, Heinola sanoo.