Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Lähden Osloon kilpailemaan ja päädyn karanteeniin – siitä alkaa kisakesä

Ympyrä sulkeutuu ja kilpailut alkavat. Kesän kisat tulevat olemaan hyvin totutusta poikkeavia. Silti odotan niitä innolla. Näen alkavan kesän mahdollisuutena nostaa tasoa ensi vuoden suurkisoja varten. Saamme Suomen kärkiaiturit viivalle eikä kukaan halua hävitä. Veikkaan, että kilpailuissa syntyy ihan EM-finaalitason tuloksia. Urheilijana odotan sitä vesi kielellä. Pääsen heti kauden alkuun kokeilemaan koronan tuomia uusia tuulia. Kilpailen Oslossa 11. kesäkuuta. Kilpailun nimi on Impossible Games perinteisen Bislett Gamesin sijasta. Toisin sanoen Timanttiliigan Oslon osakilpailu on tänä vuonna mahdottomalta tuntunut tempaus, jossa on selvästi haettu uudenlaista näkemystä kilpailemiseen. Juoksen Oslossa 200 metrin aidat, ei ihan perinteinen laji aikuisten sarjoissa. Kisa on rakennettu ikään kuin maaotteluksi, sillä kanssani Suomesta lähtee kilpailuihin Annimari Korte ja meitä vastassa on kaksi norjalaista kilpasiskoa. Toinen norjalaisista on kanssani samanikäinen Isabelle Pedersen , jonka kanssa olemme taistelleet aina junioriarvokisoista asti. Toinen on norjan paras 400 metrin aitajuoksija Line Kloster . Veikkaan, että Linellä taitaa olla vahvin pohja tähän lajiin, mutta aion silti lähteä hakemaan ykkössijaa. Kisa on myös hieman leikkimielinen , vaikka pyssyn pamahtaessa ollaan tosissaan. Otan kilpailun ennen kaikkea isona haasteena ja hyvänä nopeuskestävyysharjoituksena. 200 metrin aidat olen juossut viimeksi T15-sarjassa. Silloin se oli helppoa ja hauskaa. Nyt hieman vanhempana se on huomattavasti haasteellisempaa. Askel ei sovi välijuoksuun enää niin optimaalisesti kuin pikkutyttönä. Tällä aitamatkalla aitojen välit on mahdollista juosta kahdeksalla tai yhdeksällä askeleella. Kahdeksalla askeleella askelpituuden tulee olla hieman pidempi ja joka toinen aita pitää silloin aitoa väärällä jalalla. Yhdeksällä askeleella askelpituus on huomattavasti lyhyempi, mutta silloin voi aitoa koko ajan niin sanotusti oikein päin. Minulle optimaalinen askelmäärä olisi varmasti jotain tuolta väliltä, mutta 8,5 askelta on mahdoton asia, joten päädyin tällä kertaa yhdeksään askeleeseen. Uskon sen riittävän 13 vuotta vanhan ennätyksen parantamiseen. Olen muuten voittanut ensimmäisen Suomen mestaruuteni juuri 200 metrin aidoissa vuonna 2007 T15-sarjassa. Oslon jälkeen vietän sitten tietenkin pari viikkoa omaehtoisessa karanteenissa. Harjoitella saan, mutta ulkona ja erillään muista. Juhannus menee kotona. Oslon kilpailun aikaan olen vielä KVK-kaudella, eli kilpailuihin valmistavalla kaudella. Kun palaan Suomeen, onkin hyvä ottaa ihan rauhassa ja antaa kropan kerätä energiaa kohti niin sanottua oikeaa ensimmäistä kilpailua Espoossa 27. kesäkuuta. Siellä me naisaiturit pääsemme vihdoin irti ja nautimme siitä, että pääsemme toteuttamaan itseämme ja ulosmittaamaan harjoittelun tulosta. Lähden kesän koitoksiin motivoituneena. Otan tämän kaiken valmistautumisena kohti olympiaunelmaa. Let’s go!