Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Hiihtäjän ja muusikon kesken jäänyt elämä avautuu uudessa kirjassa – ”Onkin pelottavaa, että minun tarinani loppuu tähän ja jää lyhyeksi”, sanoi Mona-Liisa Nousiainen

”Onkin pelottavaa, että minun tarinani loppuu tähän ja jää lyhyeksi. Olisin halunnut, että Isabella saa kokea samanlaisen äitisuhteen kuin itse sain. Oma äitini on ollut tukeni ja joskus pahoissa paikoissa myös järkähtämätön muuri. Eikä se hänelle ole aina ollut helppoa, sillä hän on joutunut olemaan kovakin. Minulla on Isabellan kanssa samankaltainen suhde, mutta se jää nyt kesken. Se on ahdistavaa, koska en pysty muuttamaan sitä. Lyhyessä ajassa on yritettävä antaa kaikki loputkin eväät elämään ja uskottava, että hän on jo saanut paljon.” Näin hiihtäjänä ja muusikkona tunnettu Mona-Liisa Nousiainen sanoo tänään keskiviikkona julkaistavan kirjan Mona-Liisa – urheilija, muusikko, ihminen (Gummerus) esipuheessa, joka on päivätty 12. heinäkuuta 2019. Runsaat kaksi viikkoa myöhemmin, 29. heinäkuuta 2019, Mona-Liisa Nousiainen kuoli 36-vuotiaana aggressiiviseen mahalaukun syöpään kotonaan Kouvolassa. Nousiainen perustelee esipuheessa kirjan kirjoittamista sillä, että näin hänen ja niin ikään maajoukkuehiihtäjänä tunnetun Ville Nousiaisen tytär Isabella saa tietää enemmän äitinsä kesken jääneestä elämästä. Isabella Nousiainen oli kahdeksanvuotias, kun hänen äitinsä kuoli. ”Tulee kiire pyyhkiä kyyneleet” Lopullinen päätös kirjan kirjoittamisesta tehtiin vasta Nousiaisen viimeisiksi jääneiden kuukausien aikana, ja sen tehtävän hän luotti ystävälleen, Ylen urheilutoimittajalle Laura Arffmanille . Arffman kertoo Nousiaisen elämästä ja kuolemaa edeltävästä ajasta seikkaperäisesti ja lämpimästi, ystävyyden virittämällä hyvin henkilökohtaisella otteella. ”Viemme Isabellaa harrastuksiin. Autossa hän kertoo käyneensä Isabellan kanssa läpi tulevaa: mitä tehdään, kun äitiä ei enää ole. Omaan, perusteelliseen tyyliinsä he ovat tehneet listan ihmisistä, jotka ovat mukana lapsen elämässä. Olemme mieheni kanssa listalla mukana, ja se koskettaa. Tulee kiire pyyhkiä kyyneleet ennen kuin Isabella pomppaa autoon ja istuu takapenkille”, Arffman kirjoittaa vierailustaan Nousiaisten luona runsas kuukausi ennen kuolemaa. ”Käymme läpi Isabellan kirjeiden sisällön, kun hän täyttää 18, menee naimisiin ja saa omia lapsia. Mona-Liisa pysyy keskittyneenä ja täysin tehtävään orientoituneena.” Samassa tapaamisessa Nousiainen pyytää, että he kirjoittaisivat yhdessä Isabellalle kirjeitä tämän tuleviin elämänvaiheisiin, joissa äiti ei enää saa olla mukana. Niitä ovat ensimmäinen joulu ilman äitiä, kymmenvuotissynttärit, rippikoulu. ”Samalla tavoin käymme läpi Isabellan kirjeiden sisällön, kun hän täyttää 18, menee naimisiin ja saa omia lapsia. Mona-Liisa pysyy keskittyneenä ja täysin tehtävään orientoituneena. Minä en mahda tunteilleni mitään, vaan rutistan nyrkissäni isoa kasaa märkiä nenäliinoja. Hoidettavia asioita ja järjestelyitä ennen kuolemaa tuntuu kirjeiden lisäksi olevan Mona-Liisan mielessä hirmuinen määrä”, muun muassa Urheiluruudusta ja Ylen hiihtolähetyksistä tuttu Arffman kirjoittaa. Nuo kirjeet eivät kuitenkaan koskaan valmistuneet. ”Mona-Liisa kirjoitti siinä tietyssä hetkessä muistiinpanoja aika runsaasti, mutta lopullisia versioita hän ei ehtinyt tehdä. Ne hahmotelmat ovat kyllä tallessa”, Arffman kertoo HS:lle. ”Yleensä lahjakkaalle ihmiselle riittää, että on yhdessä asiassa erinomainen” Kirjassa käydään perusteellisesti läpi Nousiaisen (o.s. Malvalehto ) lapsuutta ja nuoruutta Rovaniemellä, urheilun ja harmonikansoiton alkuvaiheita. Varhain kävi ilmi, että Nousiainen oli lahjakkuus sekä hiihdossa että harmonikansoitossa. Niitä hän vei eteenpäin rinnakkain ja myöhemmin osittain limittäin. ”Yleensä lahjakkaalle ihmiselle riittää, että on yhdessä asiassa erinomainen. Mutta että pystyy olemaan noin laaja-alaisesti lahjakas, se on harvinaista. Siinä täytyy olla hyvä itsekuri ja tulla itsensä kanssa toimeen”, Sibelius-Akatemian harmonikansoiton professori Matti Rantanen sanoo kirjassa. Nousiainen voitti harmonikansoitossa Hopeinen Harmonikka -kilpailun 9-vuotiaana ja Kultaisen Harmonikan 15-vuotiaana. Jälkimmäisen voiton jälkeen hän pääsi levyttämään ja ulkomaille konsertoimaan. Eksoottisimpia kohteita oli Nepal. ”Soittajana olisin ehkä ollut jopa lahjakkaampi kuin urheilussa – etenkin, jos katsotaan pelkästään lahjakkuutta ja sitä, millä tasolla soittohomma oli jo nuorena. Olen selvinnyt vähäisemmällä työmäärällä kuin muut”, Nousiainen arvioi kirjassa. Vuonna 2010 Nousiaisen hiihtoura oli tauolla pahan ylikuormitustilan takia. Aikuisissa paras vaihe oli vuosi 2013, jolloin Nousiainen saavutti ainoan voittonsa maailmancupin henkilökohtaisissa sprinteissä ja mc-sprinttiviestin voiton Anne Kyllösen kanssa. Keväällä 2018 päättyneen hiihtouran loppuvaiheet olivat pettymysten sävyttämiä, kun Nousiainen ei päässyt kilpailemaan Lahden vuoden 2017 MM-kisoihin ja 2018 Pyeongchangin olympialaisiin. ”Hänellä oli aurinkolasit päässä, hän hymyili ja ratkoi nuottien arvoitusta päässään” Kirjassa pohditaan sitä, miten jo elimistössä pesinyt sairaus vaikutti Nousiaisen uran loppuvaiheisiin. Syöpä todettiin alkukesällä 2018, pari kuukautta uran viimeisen kilpailun jälkeen. ”Kun yhteistyö alkoi, sairaus vaikutti jo harjoitteluun. Syöpää ei kukaan kuitenkaan osannut edes epäillä, ja todellinen syy huonoon kulkuun löytyi vasta vajaan vuoden päästä”, kirjassa kuvataan vaihetta, jolloin Toni Roponen tuli Nousiaisen valmentajaksi uran viimeiseksi kaudeksi vuonna 2017. Omalla tavallaan hauska ja osuva kuvaus hiihdon ja musiikin rinnakkaisuudesta tulee Nousiaista pari vuotta valmentaneen ruotsalaisen Niclas Grönin silminnäkijähavainnosta: ”Pidin hänestä nimenomaan ihmisenä. En koskaan unohda erästä leiriä, kun vapaapäivänä pojat pelasivat korttia terassilla. Mona sen sijaan sulki silmänsä ja soitti harmonikkaa ilmassa. Hänellä oli aurinkolasit päässä, hän hymyili ja ratkoi nuottien arvoitusta päässään.” ”Kunnianhimoni on aina ollut valtava” Kirjassa kerrotaan tarkasti myös siitä, miten Isabellan synnynnäinen sairaus vaikutti vahvasti perheen elämään. Jo raskausaikana tutkimuksissa selvisi, että sikiöllä on sydämen rytmihäiriö. ”Raskausaikana sykettä tasaavia lääkkeitä oli pitänyt ottaa sen verran paljon, että vaikutus tuntuisi myös sikiössä. Isabellan ollessa kohdussa ei kuitenkaan tarkasti tiedetty, miten vakavasta tilasta oli kyse. Lapsen synnyttyä nähtiin, että sinusrytmi oli ihan pielessä ja syke hakkasi melkein 200 kertaa minuutissa. Sydän oli ikään kuin tykytystilassa”, Nousiainen kertoo kirjassa. Ensimmäisen vuoden aikana Isabella oli pitkiä jaksoja sairaalassa Helsingissä, koska sykettä hillitsevän lääkkeen annostelu vaati tarkkuutta. Samaan aikaan Ville Nousiainen kävi kilpailuissa, joten Mona-Liisa päivysti pääosin sairaalassa. Lapsen sairaudesta Nousiaiset kertoivat vain lähipiirilleen. ”Se oli henkisesti niin kova paikka, etten uskaltanut sanoa Isabellan sairaudesta kenellekään. Syytin itseäni. Pahinta oli, kun ajatteli, että jos tämä yksi asia edes menisi hyvin, mutta se menikin tavallaan pieleen. Se oli kova kolaus”, Nousiainen sanoo kirjassa. ”Maestrossa oli aina noin viikko aikaa oppia uusi sinfonia. Semifinaali oli toukokuussa, ja taidettiin olla silloinkin Isabellan kanssa sairaalassa” Kun Nousiainen sai sairaalaan apua lähipiiristä, hän alkoi harjoitella Helsingissä. Suksiaan ja rullasuksiaan hän säilytti sairaalahuoneen suihkutilassa. Samoihin aikoihin Nousiainen oli mukana Ylen kapellimestarikilpailussa Maestrossa, jonka hän lopulta voitti. Kilpailua varten hän harjoitteli myös sairaalassa ja siellä vieraili myös hänen opettajansa kilpailussa, Tibor Bogányi . ”Hän halusi voittaa ja heilui sairaalan käytävillä kapellimestarin tahtipuikko kädessään. Hänen mielessään Beethoven soi elävästi täyden orkesterin voimin. Hoitajat ja muiden lasten omaiset ihmettelivät vieressä”, kirjassa kerrotaan. ”Maestrossa oli aina noin viikko aikaa oppia uusi sinfonia. Semifinaali oli toukokuussa, ja taidettiin olla silloinkin Isabellan kanssa sairaalassa, samoin kuin se viimeinen viikko ennen finaalia. Opettelin sinfoniat sairaalassa, ja opettajani Tibor kävi siellä kanssani harjoittelemassa. Isäni oli nuo ajat Isabellan luona. Minä kävin välillä lenkillä ja hoidin kuvaukset”, Nousiainen kertoo. Isabella pääsi ensimmäisen kerran sydämen rytmiradan jäädytysleikkaukseen neljävuotiaana, mutta vasta vuotta myöhemmin tehty operaatio onnistui. Pienen lapsen kohdalla verisuonten kasvua piti odottaa. Kirjassa mainitaan useamman kerran, että Nousiainen oli suorittaja ja perfektionisti. ”Kunnianhimoni on aina ollut valtava. Viime aikoina olen miettinyt, että hieman helpommallakin olisin voinut oman pääni päästää, mutta olen aina ollut suorittajaluonne ja halunnut pärjätä. En ole halunnut tehdä mitään huonosti. Jos johonkin olen ryhtynyt, olen tehnyt sen täysillä. Se on varmasti ollut myös ratkaisevaa, että jo nuorena saavutin niin paljon”, Nousiainen sanoo kirjan esipuheessa. ”Hän sanoi hiljaa itsekseen, että nyt mennään, nyt mennään viimeistä kertaa” Kirja kertoo mitä suurimmassa määrin myös ystävyydestä sekä läheisistä ja tiiviistä perhesuhteista. Puheenvuoron saavat Nousiaisen monet ystävät elämän eri vaiheista: kouluajoilta, musiikkiympyröistä, urheilusta, naapurista. Urheilijan ja toimittajan välistä ystävyyttä voidaan pitää lähtökohdiltaan melko harvinaisena. Arffman paljastaa vähitellen, miten hänestä ja Nousiaisesta tuli ystävät keskenään. Kaikkein eniten Nousiaisesta puhuvat kirjassa luonnollisesti puoliso Ville Nousiainen sekä oma perhe, vanhemmat ja kaksi siskoa. Heidän tunteensa ja surunsa tulevat esiin riipaisevasti. Vain reilu viikko ennen pois nukkumistaan Mona-Liisa Nousiainen halusi vielä toteuttaa Isabellan toiveen viettää päivä Linnanmäellä. Se tapahtui äidin 36-vuotispäivänä, vaikka vointi oli jo niin heikko, että hän ei jaksanut kunnolla kävellä. Avuksi lainattiin huvipuistosta pyörätuoli. Ville Nousiainen kertoo kirjassa: ”Viimeistä kertaa Tulireessä Mona katseli kaihoisasti taivasta kohti ja haaveili. Hän sanoi hiljaa itsekseen, että ’nyt mennään, nyt mennään viimeistä kertaa’. Hän tiesi, että kaikki, mitä tapahtuu, tapahtuu todella viimeistä kertaa.” Mona-Liisa ja Ville Nousiainen menivät naimisiin keväällä 2015 lomamatkallaan Las Vegasissa Yhdysvalloissa. ”Ei meille kummallekaan ollut häillä liiaksi väliä, kun oli jo yhteinen lapsikin. Mietittiin, miten voitaisiin mennä kivuttomasti naimisiin. Lähdettiin sitten Vegasiin haistelemaan ilmaa. Päätettiin, että jos naimisiinmeno toteutuisi helposti, se tehtäisiin. Yhtenä päivänä menimme sitten kyselemään, että how much?” Ville Nousiainen kertoo kirjassa. Toki asia hoitui. Kirjan mukaan samaan pakettiin he saivat vihkiluvat, puvut, vihkitoimituksen, Mona-Liisan kampauksen, kakun, valokuvauksen ja limusiinin. Vihkisormus ei kuulunut pakettiin, mutta Villen mukaan sormus löytyi helposti. Todistajiksi pariskunta sai pikahälytyksellä sattumalta San Franciscossa lomailleen maajoukkuekollegan Martti Jylhän puolisonsa kanssa. ”Huvittavinta oli, että Martti tuli tilaisuuteen shortseissa ja lipitti olutta muovimuki kädessä. Seremonian jälkeen otettiin kuvia, ja limusiini odotti pihalla. Sillä ajeltiin ympäri Vegasia”, Ville Nousiainen muistelee kirjassa. Kirjassa tulee esiin monia asioita myös Ville Nousiaisen hiihtouralta, joka päättyi niin ikään kevättalvella 2018. Hän kertoo kirjassa Sotšin olympialaisten erikoisesta dopingtestausmenettelystä, jolle löytyi ilmeinen selitys pari vuotta myöhemmin, kun Venäjän valtiojohtoinen ja systemaattinen dopingnäytteitten manipulointi olympialaisissa paljastui. Testaustilat Laura-hiihtokeskuksessa oli jaettu kahteen osaan. ”Toisesta ovesta menivät venäläiset ja toisesta muunmaalaiset. Tokihan sitä mietti, että mitä ihmettä, mutta ajattelin, että se on joku normikäytäntö. Isäntämaan urheilijat pääsevät vähän nopeammin”, Ville Nousiainen sanoo kirjassa. Ihmetystä herätti myös näytteenantotila. ”Pöntön ympärys oli vuorattu peileillä vyötärön korkeudelle saakka. Venäläinen testaaja näki siis joka puolelle, vaikka seisoi urheilijan takana. Naiset antoivat pissanäytteet niin ikään seisten”, kirjassa kerrotaan. Ville Nousiainen paljastaa kirjassa hävinneensä arvonnan viestijoukkueen kolmannen osuuden hiihtäjästä. Sen pääsi hiihtämään Lari Lehtonen . Arvonta oli yllättävä menettely, sillä tuolloin viimeistä kauttaan Suomen päävalmentajana toiminut norjalainen Magnar Dalen tunnettiin varsin autoritäärisenä johtajana. Mona-Liisa – urheilija, muusikko, ihminen, 220 s. (Gummerus)