Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri SK Cup

Porissa on enemmän työttömiä kuin Ässien kotipelissä yleisöä – Niko Rintala löytää itsestään Hectorin karun Työttömän arkiviisun

Porissa oli vuodenvaihteessa 5 110 työtöntä. Se on paljon. Porilaisella mittapuulla kuvailtuna määrä on reilusti enemmän kuin Ässien kotipelien yleisökeskiarvo (4 292). Porin Seudun Työttömien tiloissa lounasaikaan vierailevilla Niko Rintalalla ja Kirsi Leppäsellä on jo kokemusta, millaista on olla pitkäaikaistyötön. Molemmilla on oma tarinansa – niin kuin kaikilla työttömillä. Yhteistä on vain se, ettei sitä työsuhdetta ole vain saatu. Kirsi Leppäsen curriculum vitaessa eli ansioluettelossa on jo pituutta. Hänellä on ollut työsuhteita, mutta myös työttömyys- ja työllistymisjaksoja. – Olen ollut muun muassa ravintolassa töissä, keittiöapulaisena koulussa ja päiväkodissa sekä työharjoittelussa raviradalla sekä entisessä kissa- ja koirakeskuksessa. Kaiken olen ottanut vastaan, mitä on tarjottu, listaa toimenkuviaan Leppänen. Hän on viimeiset kolme vuotta ollut työtön. Vaikka oma työttömyys on monelle suomalaiselle arka paikka, ottaa hän pitkäaikaistyöttömyytensä jo varsin seesteisesti. Sisäistä rauhaa auttaa tieto, että eläkeikä täyttyy kuluvan vuoden aikana. – Eihän se eläkkeeni tule olemaan suuri, mutta kun olen tottunut pärjäämään pienellä rahalla, niin kai senkin kanssa tulee toimeen. Leppänen kehuu Porin Seudun Työttömien jakamaa EU:n ruoka-apua. – Avustuskassissa on muun muassa hernekeittoa, nötköttiä ja makaronia. Niistä saa aikaiseksi vaikka minkälaisia ruokia keitoista pizzoihin. Työttömyys on viime aikoina ollut esillä, kun Sanna Marinin (sd.) hallitus sorvaa uusia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Porissa maanantaina vieraillut työministeri Tuula Haatainen (sd.) ei vielä uskaltanut sanoa keinoista juuta tai jaata. Hallitus keskustelee asiasta ensi viikon iltakoulussa. Ratkaisuista povataan vaikeita, koalitiohallituksessa jokaisella puolueella on keinoista omat suosikkinsa ja omat kipupisteensä. Julkisuudessa on puhuttu muun muassa aktiivimalli 2:sta, ympäristökikystä ja työttömyysturvan suojaosan korottamisesta. Ruohonjuuritasolla, pitkäaikaistyöttömien keskuudessa, termit eivät vielä kerro mitään. Viime hallituskauden aktiivimallia he tosin eivät kaipaa. Järjestelmässä työnhakijan työttömyysetuus pieneni, mikäli hän ei osoittanut olleensa tarpeeksi aktiivinen työnhakija. Leppänen kuvailee aktiivimallia kolmella sanalla: Pakko, pakko, pakko. – Kun kävin kysymässä töitä, sanottiin, ettei ole. Minä siihen: ”Miten minä sen aktiivin sitten täytän, jos ei ole töitä?” Leppänen osoitti lopulta aktiivisuutaan käymällä Porin Seudun Työttömien kursseilla opettelemassa työnhakua ja cv:n tekoa, Niko Rintala kertoo suorittaneensa ensiapukortin. Kun kävin kysymässä töitä, sanottiin, ettei ole. Minä siihen: ”Miten minä sen aktiivin sitten täytän, jos ei ole töitä?” Jos on Kirsi Leppänen ehtinyt aikojen saatossa tehdä jos jonkinlaista työtä, on Niko Rintalan lista lyhyempi. Rintala suoritti Lohjalla ammatillisessa oppilaitoksessa Luksiassa ict-asentajan tutkinnon niin, että työssäoppimisjakso kului paikallisessa elektroniikan kokoonpanoyhtiössä. Valmistumisensa jälkeen hän suoritti siviilipalveluksen. Muutto suvun luo Poriin osui pahaan saumaan. Rintala kertoo yrittäneensä hakea moneen työpaikkaan, mutta ei ole tärpännyt. Oikea tekninen osaaminen ja suora yhteys työnantajiin puuttuvat. – Toiveenani on nyt päästä oppisopimukselle sähkö- ja automaatioalalle ja sitä kautta saada työpaikan. Ei kai siitä vanhasta ammattikoulututkinnosta ole haittaakaan? Työttömän peruspäiväraha ei ole suuri, 33,66 euroa päivältä. – Sillä tulee joten kuten toimeen, kulutan niin vähän rahaa. ”Kun minä olen työtön ja sinä olet työtön. Mut mehän ei ollakaan mittään.” Hectorin vuonna 1978 kirjoittama Työttömän arkiviisu luo yhä surullisen muotokuvan työttömän tunteista yhteiskunnassamme. Kirsi Leppänen on jo itselleen armollinen. Elämälle on löytynyt mielekkyyttä muualtakin kuin työpaikalta. – Teen käsitöitä ja koruja, askartelen kortteja, kirjoittelen satuja ja käyn koiran kanssa lenkillä. Koirani on terapiakoira, joten olemme käyneet muun muassa Uudenkoiviston vanhustentalolla. Niko Rintala puolestaan myöntää, että hankalaa on ollut. Joskus jopa toivotonta. Silloin apuna on ollut usko Jumalaan. – Olen yrittänyt rukoilla itselleni mahdollisuuksia ja elämääni tarkoitusta. Käyn vapaaseurakunnassa. Ei sieltäkään löydy apua suoraan, mutta kannustetaan. Rintalaa kuunnellessa tulee mieleen, josko hän pyrkisi esimerkiksi jatko-opiskelijaksi ammattikorkeakouluun? – En ole varma omista kyvyistäni, haluan vain päästä töihin. Minulle kelpaa ihan tavallinen työ. Leppänen kuuntelee nuoren miehen puheita hiljaisena ja kertoo mielipiteensä: – Nuorille pitäisi antaa mahdollisuus päästä töihin. Ilman sitä heille ei kerry kokemustakaan. Jo lyhytaikainen, parin viikon mittainen työsuhde kertoo nuorelle, onko hänestä juuri siihen työhön.