Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

"Otamme teihin mahdollisimman yhteyttä pian" – terveyskeskus vastasi reilun vuorokauden päästä akuuttiajan pyytäjälle, lääkäriaika järjestyi vasta 50 tunnin odottelun jälkeen

Jouduin yllättäen turvautumaan terveyskeskukseen. Vaivaa oli jatkunut jo muutaman päivän, mutta se yltyi yllättäen akuutiksi. Ohjeiden mukaan rupesin varaamaan aikaa, jos vaikka pääsisin vielä samana päivänä, kun ei ollut vielä edes puolipäivä. Vaivasta johtuen toinen käteni oli kokonaan varattu, mutta sain jotenkin soitettua. Sieltä vastasi tietenkin robotti. Linjalla oli ruuhkaa ja kun en voinut olla siinä pidempää aikaa luuri auki, sain painettua numeroa, että he soittavat minulle takaisin niin pian kuin se on mahdollista. Meni päivä ja tuli ilta, mutta soittoa ei kuulunut. Katsoin aamuksi ohjeita. Jos haluaa samana päivänä lääkäriin, pitää soittaa 8–10. Ahaa, siis kun vaivani muuttui akuutiksi kello 10 jälkeen, en voinut samana päivänä päästä lävitse ja vastaanotolle. Soitin uudelleen toiveikkaana seuraavana aamuna kello 8. Robotti ilmoitti tylysti, että olin ottanut jo aiemmin yhteyttä ja että minulle soitetaan mahdollisimman pian takaisin. Edellisen päivän soittoni oli siis vielä seuraavana aamuna jonossa, mutta en voinut tietää sitä, koska sitä ei voi mistään tarkistaa. Jos taas oloni olisi entisestään huonontunut, olisi se ollut vain oma häpeäni. Tuli olo, että Porissa asiakkaat on ehkä jaettu kahtia, ne joille vastattiin noin parin tunnin sisällä ja ne, joille vastataan, jos lystää. Minut oli luokiteltu jälkimmäisiin. Vastasoitto tuli vihdoin iltapäivällä, siis noin 25 tuntia yhteydenottoni jälkeen. Erittäin ystävällinen ääni tiedusteli, oliko asiani edelleen voimassa, mutta ei pahoitellut soiton viivästystä. Kerroin vaivoistani ja hän totesi, että tarvitsen tarkastusta heti. Niinpä sain seuraavalle päivälle puolenpäivän jälkeen ajan terveydenhoitajalle, siis lähes 50 tuntia akuutin tilanteeni jälkeen. Pääsin ilmoitettuna aikana terveydenhoitajan puheille. Ei pahoitellut odotteluani, mutta lyhyen keskustelun jälkeen hän siirsi minut odottamaan päiväystävän lääkärin vastaanotolle. Osaavalta tuntuva lääkäri tutkiskeli minua aikansa. Vikaa ei löytynyt, kun hänen laitteillaan hän ei päässyt tunkeutumaan kehooni riittävän syvälle. Tekikö lähetteen? Ei. Täällä on varmaan myös joku ”aktiivimalli” käytössä. Edessä oli viikonloppu. Jos sen aikana tulee vähäisiä ongelmia, pitää minun kiikuttaa lisätodisteena lääkärille osoitettu lippunen vastaanottoon ja sen jälkeen hän ehkä suvaitsee armollisesti kirjoittaa lähetteen. Jos ongelma äityy viikonloppuna pahaksi, niin päivystykseen. Jos ongelma puhkeaa uudelleen akuutiksi virka-aikaan, soitto terveyskeskukseen ja saan uuden ajan. Kysyin, että 50 tunnin päästäkö, johon en saanut vastausta. Tuli mieleeni muinoin paritalon seinänaapurinani asuneen lääkärin mielipide terveyskeskusasiakkaista: He ovat pääosin luulosairaita, huomiota kaipaavia luusereita. Kuuluin siis tuohon joukkoon. Kaupungin kannalta kyse on Luukkosen evankeliumin mukaan vähävaraisen kaupungin niukkojen resurssien allokoinnista. Olen kuitenkin paluumuuttaja, niin olen tottunut vähän toisenlaiseen kohteluun. Ruuhkasuomessa tätä voitaisiin kutsua jopa ”heitteillejätöksi”. Tähän taas joku paikallisen kaupungin pikkunilkki varmaan toteaisi, että kuka käski tulla takaisin, ja varsinkin jos on vielä kipeä. Meikäläiselle kirkastui nyt Orpon esittämän valinnanvapausmallin merkitys – sitä Poriin kaivataan. Antero Perttula MJD, Pori