Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Katso kuvat: Pikkusiskojen haasto jäi vajaaksi – myös KeKi taipui Pesäkarhuille

Kesäkuussa 2019 toteutui harvinainen mutta Porin Pesäkarhujen ja Kempeleen Kirin välillä mahdollinen tilanne: Superpesisottelussa olivat vastakkain kahdet sisarukset vieläpä niin, että pikkusiskot olivat KeKissä ja isosiskot heitä vastassa Pesäkarhuissa. Pesäkarhut nappasi tuolloin 2–0-voiton, eikä porilaisnippu ollut yllätettävissä tälläkään kerralla. Sisaruksista nuorempien yritys oli kuitenkin hyvä, vaikka ottelu päättyi isosiskojen 2–0 (5–1, 1–0) -voittoon. Vastus oli kuitenkin kauden paras Porissa tähänastisissa otteluissa. Millaista on pelata pääsarjassa omaa siskoaan vastaan? – Melkein koko KeKin joukkue taustaryhmineen on minulle tuttu ihan reaktioitaan myöten, joten Reetta ei erotu muista niin paljon, Pesäkarhujen Roosa Törmänen kertoi. – Pelitilanteissa ei ole mitään erityistä etua tutusta vastustajasta, mutta tietysti pystyn hänen olemuksestaan melko tarkasti lukemaan tunnetiloja, esimerkiksi turhautumisen. Tiedän toisaalta hänen vahvuutensakin pelissä. Pikkusiskot ajattelivat asiasta suurin piirtein samalla tavalla. – Totta kai Roosan lyöntejä tuntee hyvin, mutta yhtä lailla käymme läpi kaikkia vastustajia. Olemme molemmat sisäpelissä enemmän vaihtajan tehtävissä, Reetta Törmänen totesi. – Onhan asetelma hauska. Emilia on tietysti erityisen tuttu, sillä meidän perheessämme keskustellaan pesäpallosta todella paljon, Annika Linna kertasi. Roosa ja Reetta Törmänen eivät ole pelanneet Superpesiksessä vastakkain kovin usein, sillä perjantai-illan jälkeen näin on käynyt kahdesti. B-tyttöjen sarjassa sisarukset pelasivat vastakkain, Roosa Oulun Lipottarien ja Reetta Kempeleen Kirin vahvuudessa. Muutaman vuoden ikäero tuntuu, vaikka pesäpallossa pääsarjaankin on mahdollista nousta jo peruskouluvuosina. Törmästen tarina mukailee pitkälti myös Annika ja Emilia Linnan jalanjälkiä. Emilia Linna ja Roosa Törmänen olivat tärkeä palanen oululaisjoukkueen juniorimenestystä ja olivat myös nostamassa Lipottaria Superpesikseen. Alueensa suosikkipeli Reetta Törmänen ja Annika Linna puolestaan ovat pelanneet juniorivuosinaan ja myös tähänastiset superpesisottelunsa Kempeleen Kirissä. Tosin Emilia Linnakin pelasi kaksi ensimmäistä superpesiskauttaan 2014–15 juuri Kempeleessä. KeKi-kohtaamiset ovat Emilia Linnalle kuin kotipelejä vieraskentälläkin. – Itse asiassa Törmästen ja meidän vanhempamme asuvat Oulun ja Kempeleen välissä noin 200 metrin päässä toisistaan, ja Kempeleen kentälle taisi olla lyhyempi matka kuin Ouluun. Junioreihin muodostui KeKiin kova joukkue, joten Annika ja Reetta päätyivät lopulta sinne pelaamaan. – Omasta C-juniorijoukkueestani jakautui paljon pelaajia eri puolille Superpesistä. Oulun suunnalla on ollut todella hyvä valmennus, ja alueella on väkeä niin paljon, että pelaajamassaakin on ollut tarpeeksi. Toisin kuin Törmäset, Linnat pelaavat ulkopelissä samassa roolissa koppareina. – Annika ja minä olemme pelaajina samantyylisiä, vaikka minä varmaan lyön kovempaa. Enemmän tiedän hänen lyöntejään kuin hän minun. Yhdessä olemme niitä läpi käyneet, Emilia Linna sanoi. – Annika lyö vasemmalta puolelta, mikä on eduksi. Nuoremmat sisaruksista oli isosiskoilleen hyötyä myös kuluvan vuoden aikana. Sekä Linnat että Törmäset pystyivät Oulun seudulla hyödyntämään koronan pakottamaa taukoa yhteiseen harjoitteluun. Törmäset jopa kolmestaan, sillä siskoista nuorinkin pelaa yhtä alueen suosikkipeliä, pesäpalloa.