Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Isäni oli alkoholisti sekä rakastettu supersankari – alkoholismi tappoi hänet jo ennen kuin hän kuoli

Minun isäni oli supersankari. Koko ikäni hän on ollut minulle supersankari, jota olen katsonut ylöspäin. Minun isäni oli myös alkoholisti. Se ei varjostanut lapsuuttamme vaan hän oli aina äärettömän hyvä isä. Aivan äärettömän hyvä isä. Ja silti hän oli myös alkoholisti. Alkoholismi on hyvin johdonmukaisesti etenevä sairaus. Saimme tietää sen vasta, kun isä oli Minnesota-hoidossa, johon meidätkin kutsuttiin. Sitä ennen emme oikeasti tienneet millainen sairaus on alkoholismi, vaikka olimme eläneet sen kanssa vuosia. Ihmismäärä, jota alkoholismi tässä maassa meidän tavallamme koskettaa, on aivan valtava. Myös sen ihmismäärän avun tarve on valtava, mutta apu on usein hankalasti tavoitettavaa. Alkoholismi aiheuttaa valtavasti kärsimystä, niin alkoholistille kuin hänen lähipiirilleenkin. On tuskallista yrittää auttaa toista ja pettyä kerta toisensa jälkeen. On tuskallista nähdä, miten inhottava sairaus vie rakkaan ihmisen ja muuttaa hänet aivan toiseksi. On valtavan ahdistavaa alkaa toivoa, ettei oma isä enää ottaisi yhteyttä, koska on kuitenkin vain vailla rahaa. Ja on niin äärettömän katkera elämälle siitä, että hyvä mies pitää heittää hukkaan sellaisen sairauden syövereihin. Minä olen äärettömän surullinen isäni puolesta. Koen kaikkein eniten tuskaa siitä, että hänen elämänsä piti mennä niin. Että hänen piti kärsiä ja että hänen viimeiset vuotensa olivat niin vaikeat. Että hänen piti kuolla. Että hänen piti kuolla yksin, alkoholisoituneena ja masentuneena. Ja että minun piti mennä hänen asuntoonsa katsomaan hänen kärsimyksensä jälkiä, sillä sen näkeminen, miten kipeä ihmisen on pitänyt olla, on kovin ahdistavaa. Minun isäni oli alkoholisti. Se on sairaus, josta kertominen on vaikeaa, sillä sairauteen liittyy voimakasta häpeää. Alkoholismi ei kuitenkaan kysy lupaa tullakseen. Se voi tulla yhtä hyvin sinulle tai minulle. Siksi meidän tulisi puhua siitä enemmän. Ihan vain jotta alkoholismista tulisi tauti muiden joukossa, oikeanlaisen avun löytyminen helpottuisi ja meidän tarvitsisi vähemmän kärsiä yksinämme häpeämme kanssa. Minä en häpeä isäni sairautta, sillä se ei ollut isäni syy. Oliko alkoholismin syytä, että hänen sydämensä petti vai olisiko se tapahtunut joka tapauksessa? En tiedä. Tiedän vain, että alkoholismi tappoi isäni jo ennen kuin hän kuoli. Tiedän myös sen, että isäni otti julkisen terveydenhuollon puolella sairautensa esiin saamatta siihen kunnollista apua. Tiedän myös, että vaikka hyvinvointiyhteiskuntamme pitää huolen kaikista jäsenistään, on koneisto melkoisen monimutkainen ja raskas. Se on sitä erityisesti silloin, jos olet vaikeassa elämäntilanteessa taistelemassa sairautta tai masennusta vastaan. Silloin luukulta toiselle pallottelu ja monimutkaisten selvitysten antaminen voi olla se, joka katkaisee kamelin selän. Tarvitsemme tehokkaampaa päihdehoitoa. Tarvitsemme ymmärrystä. Tarvitsemme häpeästä vapaata keskustelua. Tarvitsemme tahtoa hoitaa tätä sairautta, vaikka se on niin vaikea hoidettava. Minä olisin halunnut, että lapseni olisivat tavanneet sen miehen, joka oli isäni, kun olin lapsi. He olisivat rakastaneet sitä pappaa. Jossain kohtaa päästän irti alkoholismin tuskasta ja muistan isäni sellaisena kuin hän oikeasti oli. Supersankarina. TYTÄR Julkaisemme poikkeuksellisesti kirjoituksen nimimerkillä.