Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Anna Erikssonin taiteessa jumala alkaa ämmällä: Vapauttavaa taidetta kuolemattoman nartun elämästä

Kuvataide Anna Eriksson M; The Rituals of a Lonely Bitch. Rauman Taidemuseo, 22. marraskuuta 2020 saakka. Suomen valokuvataiteen museossa esitellään parhaillaan Douglas Kirklandin kuvia Marilynistä. Moniko nainen – tai mies – on joskus kuvitellut tietävänsä, kuk a Marilyn Monr oe todella oli? Look-aikakauslehden valokuvissa tähti verhoutuu pelkkään lakanaan ja kenties pisaraan Chanelin parfyymiä. Mutta nyt ei olla Helsingissä vaan Rauman Taidemuseossa, jossa Anna Erikssonin The Rituals of a Lonely Bitch -näyttely on avautunut. Mediateollisuuden alati toisintamat kasvot, nuo punahuuliset kiiltokuvat ja populaarikulttuurin puuteroimat pastissit eivät kirjallisuutta lukuun ottamatta ole ennen Anna Erikssonia uskaltautuneet alitajunnan hämärän rajamaille kysyen, mitä tai minkä julkisuus ja huomio Marilynistä lopulta muokkasivat. Koska halutut asiat, niin kuin kauniit naisetkaan, ovat harvoin sitä miltä näyttävät. Kun listasin Raumalla syntyneen Erikssonin kansainvälisesti palkitun ”M”-elokuvan kulttuurivuoden huippuhetkekseni vuonna 2018 huomioin, miten aiemmat tuotokset ja fanien hunajaa tihkuvat fantasiat herkän haavoittuvaisesta, mutta taiteelleen täydellisesti omistautuvasta kohteestaan saivat Erikssonin esikoiselokuvassa rinnalleen nykyajan emansipoituneen Monroen: kulmikkaan ja alistamiselle taipumattoman mutta tiedostavassa kehollisuudessaan vastustamattoman voimahahmon. ”M” hämmensi, härnäsi ja haastoi ajattelemaan Marilynin uusiksi. Eriksson onnistui kuorimaan traagisesta Marilynistään esiin katsojaa jopa väkivaltaisesti dominoivan version. Elokuva ja siihen pohjaava, kirjallinen julkaisu ovat itsenäisiä teoksia, Raumalla sai ensiesityksensä visuaalinen ja äänimaailman sisältävä taideteko, joka on jatke samaan aiheeseen. Erikssonin kuvaaja on Matti Pyykkö , ja näyttelyn kuratoi Rauman taidemuseon intendentti Heta Kaisto . Tummasävyinen näyttelyarkkitehtuuri alleviivaa moniulotteisen taide-elämyksen poikkeuksellista sisältöä. Katsojan on ensin mentävä mustaan kuutioon. Verhon takaa näkyy verestävä vulva, josta jakoavain noukkii solumassaa. Se on hypnoottisen ääniraidan säestämä, huokaileva suuaukko –aivan kuin sen entisen tähden, viattoman ja valkomekkoisen naisen. Jos shokeeraavasta sisällöstä selviää, voi jatkaa kohtaamisia Erikssonin videoprojisointien ja valokuvien kanssa. Täydellisen mutta hankalan naisen figuuri imee katseet itseensä. Vaatteen korvannut veistoksellinen vartalo hohtaa valkeuttaan muovisen lihan asettuessa teoksissa esille kuin esine. ”M” kyykkää alastomana, mekaanisena nukkena ja monistuu öisen puutarhan päättömien veistosten kavalkadiksi. Moottoripyörän päällä tekijänsä rakastama ja kurittama hahmo tasapainoilee korkokengissään metallista kulkuvälinettä kiillottaen. Toisaalla naisesta kirjaimeksi typistynyt ”M” pyörii mahdottomasta asennosta toiseen kiellettynä hedelmänä, niin avoimesti tarjolla mutta ilmeisen arveluttavana. ”Teen hänelle mitä haluan”, taiteilija sanoo kuvaillessaan suhdettaan lelullistamaansa naishahmoon, aivan kuten nykyihminen luonnolle. Viidakoituvan puutarhan vehreydessä astelee glamour-Louboutineissaan lihaksikaspohkeinen jumalhahmo, nimessään M-kirjain. Vanha sielu itseriittoisen nartun kehossa toteaa tympääntyneensä kaikkeen, paratiisistaan piittaamattomiin ihmisiin – ehkä myös omiin fetisseihinsä, pakkomielteisiin rituaaleihinsa. Giclée-kuvassa Untitled Ritual #3 on läsnä lynchiläisen kerronnan tuttu kaksoiskuva ja korvia silpova, metallinen äänimaisema. Vain tässä teoksessa kuuluu ulkopuolinen uhka ja naisen silmissä välähtää pelko. Jos David Lynch olisi edennyt suunnitelmissaan tehdä legendasta elokuva, tällainenko olisi hänen Marilyninsä? Mutta Marilyn ei enää ole täällä, eikä Lynch ole Eriksson; tulkinta on tuore ja omansa, esikuvasta on jäljellä enää unikuvien kuori ja platinainen kuontalo. Ikonin uusiksi ajattelu on Anna Erikssonilta äärimmäisen rohkea ja vavahduttava teko, joka voimistuu eri versioissaan. Näen Raumalla taidenäyttelyn kuolemattoman nartun elämästä, jossa jumala alkaa ämmällä. Kaikista kliseistä riisutun myytin on mahdoton ajatella pääsevän kauemmas unelmatehtaalta, mutta nyt se tapahtuu. Erikssonin luomuksina hän syntyy uuteen rooliin; todeksi, ei keneksikään. Vapaaksi.